keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Häämatka, osa 2

Edellisessä postauksessa pääsimme safaritunnelmiin, ja niiden parissa jatketaan tänään. Koska Serengeti sijaitsee aika kaukana kaikesta ja siellä riittää näkemistä pitkäksi aikaa, vietimme siellä kaksi yötä. Yövyimme kirjaimellisesti keskellä kansallispuistoa telttaleirissä, joka koostui isosta pääteltasta, jossa syötiin ja josta käsin henkilökunta hoiti varauksia ja majapaikan pyöritystä, sekä pienemmistä teltoista, joissa vieraat, työntekijät ja kuljettajat nukkuivat. Teltta oli aika askeettinen, mutta hieno!


Pistorasioita ei ollut, vaan puhelimet ja kamerat ladattiin pääteltassa. Lamput toimivat aurinkoenergialla. Vessa oli ihan normaali vesivessa, mutta suihku oli afrikkalaista mallia, eli työntekiä kaatoi tilauksesta säiliöön teltan yläpuolelle 20 litraa vettä, ja sillä piti pärjätä. Vesi piti käyttää kerralla kaikki (eipä ollut ongelmia siinä), koska mikäli sitä olisi varastoitu säiliössä, olisivat norsut haistaneet sen ja käyneet juomassa pois. Norsut voivat ilmeisesti haistaa veden jopa kilometrien päähän.


Toisena iltana, kun tulimme leiriin ja kävelimme kohti rivistön viimeisenä sijaitsevaa telttaamme, koimme  melkoisen yllätyksen. Katselimme maahan, kunnes kuulimme ryminää parin metrin päästä. Edessämme seisoi kirahvi, joka mutusteli tuota teltan vieressa kasvavaa akaasiaa ja säikähti meitä. Tuijotimme hetken toisiamme hölmistyneinä silmiin ("Mitä täällä teet?") ennen kuin kirahvi pinkoi parinkymmenen metrin päähän seuraavan akaasian luo. :D


Serengetistä palasimme takaisin samaa reittiä, jota tulimmekin. Matkan varrella sijaitsevaan Ngorongoron vanhaan tulivuorikraatteriin olimme mennessä jo päässeet kurkistamaan ylhäältä käsin, mutta nyt laskeuduimme 610 metriä ihan pohjalle saakka. Kraatterin reunalta ei nähnyt eläimen eläintä, ainoastaan kauas kaukaisuuteen jatkuvan tasaisen pläntin, mutta alhaalla asukkaita olikin vaikka millä mitalla.


Toisin kuin Serengetissä, Ngorongorossa riittää vettä läpi kuivan kauden, joten seeprat ja gnutkin olivat paikalla. Samoin olivat flamingot, joita emme nähneet missään muualla. Onnistuimme myös bongaamaan yhden Ngorongoron 15:stä sarvikuonosta, joskin hyvin kaukaa. Sarvikuonoa ei kovin usein näekään, joten meillä oli todellakin tuuria! Sen myötä saimme täyteen niin sanotun Big Fiven, joihin kuuluvat norsu, leijona, sarvikuono, leopardi ja puhveli.

Leijonia kiinnosti päiväsaikaan eniten loikoilu, eikä niitä hetkauttanut mikään. Ne niin kuin kaikki muutkin safarin asukit ilmeisesti luulivat jeeppejä joksikin vaarattomaksi eläinlajiksi.


Viimeisen safariajon teimme viidentenä päivänä pienessä Manyaran kansallispuistossa. Puisto on rakentunut Manyara-järven ympäristöön, ja siellä tavataan tiettyyn aikaan vuodesta hirmuiset määrät flamingoja. Me emme nähneet niistä yhtään, mutta sitäkin enemmän erilaisia apinoita ja parven pelikaaneja.


Mahtavan kokoinen termiittikeko.
Häämatkan Tansania-osuus keskittyi nimenomaan luontoon ja eläimiin. Näimme paikallista elämää maasai-kylävierailun lisäksi lähinnä jeepin ikkunoista ajaessamme asutuskeskittymien ohi. Näkemämme perusteella tansanialaiset asuvat usein melko alkeellisissa oloissa. Tavaroiden kuljettaminen tapahtuu joko ihmis- tai eläinvoimin, sillä autoja ei monellakaan ole. Pyykit pestään käsin pienissä lammissa ja polttopuut kerätään niin ikään käsin ja kannetaan pään päällä kotiin. Karja on yleensä vapaana, ja sitä vahtii lapsi tai nuori. Kaikki lapset eivät pääse kouluun, koska heillä on niin paljon muita töitä.

Tansanialaiset kylämarkkinat ovat sangen värikkäät.
Työergonomiaa perinteisiä puisia koriste-esineitä valmistavassa pajassa.

Luonto on valtavan hieno ja lkansallispuistot ovat siistejä. Mutta kaikkialla siellä, missä asuu ihmisiä, on valtavasti roskaa. Kylänraitit ja talojen ympärykset on kuorrutettu muoviroskalla. Jätehuolto ei selkeästi toimi yhtään, eikä paikallisilla varmaankaan ole riittävästi tietoa asiasta. Vierailu Tansaniassa oli kaikin puolin silmiä avaava kokemus ja sai ajattelemaan asioita taas vähän eri tavalla.

Seuraavassa postauksessa lennähdetään vielä etelämmäs, Mauritiuksen maisemiin. :)

8 kommenttia:

  1. Näkyikö turismi teidän vierailemissa paikoissa? Oliko esim. tuolla markkinoilla muitakin turisteja? :) koitteko olonne turvalliseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turismi näkyi lähinnä kansallispuistoissa, sillä osassa paikoista (esim. piknikalueilla lounasaikaan) oli paljon jeeppejä samaan aikaan. Paljon kuljettujen teiden varsilla oli välillä myös lapsia perinnevaatteet päällään ja maalaukset kasvoillaan, tarkoituksenaan saada matkailijat pysähtymään ja ottamaan heidän kanssaan kuvia maksua vastaan. Se ei ole kuitenkaan suositeltavaa, koska mikäli lapset ovat töissä tien varressa, he eivät pääse kouluun. Toki ei ole takeita siitä, että he pääsisivät sinne välttämättä muutenkaan.

      Paikallisessa katukuvassa matkailijoista ei sen sijaan näkynyt vilaustakaan, sillä lähes kaikki turistit viettävät koko aikansa nimenomaan luonnonsuojelualueilla pakattuina autoihin. Mekin tutustuimme paikalliseen elämään etupäässä auton ikkunoiden läpi ja keskustelemalla kuljettaja-oppaamme kanssa. Kävimme kyllä tutustumassa maasaiden luona ja ostoksilla paikallisten myymälöissä, mutta muuten emme liikkuneet kylissä. Oli vähän siirtomaaisäntämäinen olo pysytellä korkealla jeepissa "eristyksissä" todellisesta maailmasta, mutta mielestäni näimme ja kuulimme silti paljon paikallisuudesta. Markkinakuvakin on otettu auton ikkunasta, sillä oppaan mukaan ei olisi ollut turvallista jalkautua markkinoille kävelemään etenkään kameran kanssa. ajaessamme Arushan kaupungissa opas suositteli pitämään auton ovet lukittuina, ikkunat suljettuina ja arvoesineet piilossa, koska siellä kamaa ryöstetään usein liikennevaloihin pysähtyneistä autoista. Yövyimme kaupungissa yhden yön mennen tullen emmekä liikkuneet hotellin ulkopuolella, osittain väsymyksen takia ja osittain siksi, että meitä jopa hieman pelotti. En ole kovin arkajalkainen mitä tulee matkustamiseen, sillä olen reissannut aika paljon erinäisissä paikoissa ja matkustanut ihan itseksenikin, mutta Arushassa meno ei tuntunut mukavalta.

      Poista
    2. Kiitos kattavasta vastauksesta! Itsellekin tuli mieleen, että turistina kameroineen voisi esim. paikallisilla markkinoilla olla aika iso riski joutua ryöstetyksi. Mutta tosi mielenkiintoista päästä näkemään tuollaisia paikkoja, vaikkei ihan ytimessä uskaltaisikaan liikkua.

      Poista
    3. Oli kyllä. Oli mukavaa päästä seurailemaan paikallisten puuhia edes tällä tavoin!

      Poista
  2. Upeita eläimiä ja värejä :) Odotan innolla seuraavaa osaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimet olivat kyllä reissun paras anti, ja niitä vartenhan matkaan lähdimmekin. :)

      Poista
  3. Teillä on ollut kyllä huikea häämatka! Upeita eläimiä olette päässeet näkemään ja varmasti täydellinen seikkailu, joka aloittaa täydellisesti avioelämän! ♥

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi :)