maanantai 29. lokakuuta 2018

Istumajärjestys

Muutama postaus sitten kuvien joukossa vilahti myös kuva istumapaikkakartastamme. Nykyään taitaa useimmiten olla tapana laatia häihin tarkka istumajärjestys, jolloin hääpari on ennalta päättänyt pöydät sekä istumapaikat kaikille vieraille. Meilläkin tehtiin näin, koska uskoimme sen olevan  helpoin ratkaisu. Meillä oli pitkät pöydät, joten jos ihmiset olisivat menneet istumaan sikin sokin, olisivat viimeiset porukat todennäköisesti joutuneet hajaantumaan jämäpaikoille.

Aloitin istumapaikkojen mietiskelyn alkukesällä, kun suurin osa ilmoittautumisista oli tullut. Olin lukenut monista blogeista istumajärjestyksen olleen suunnilleen koko hääsuunnittelun vaikein osuus, enkä siksi halunnut jättää sitä viime tinkaan. Homma hoitui kuitenkin yllättävän näppärästi, ja iso kiitos siitä kuuluu Tahtoon suunnittelutyökalulle. Suosittelen lämpimästi! Juhlapaikkamme alakerrassa oli valmiina kaksi pitkää pöytää, ja kokosimme niiden keskelle vielä yhden lisää yläkerran pienemmistä irtopöydistä. Pöydät olivat kaikki keskenään eripituisia, mutta Tahtoon työkalulla oli helppoa luoda  juuri oikeanmuotoiset ja -mittaiset mallipöydät. Sen jälkeen raahasin sivupalkista vieraat omille paikoilleen istumaan.


Muutaman hetken pakkaa pyöriteltyäni alkoi hahmottua, että keskimmäisestä eli lähimpänä hääparia olevasta pöydästä tulisi perheenjäsenten pöytä, vasemmanpuolimmaisesta eli pisimmästä pöydästä ystävien pöytä ja oikeanpuolimmaisesta sukulaisten pöytä. Tulostin paikkakartasta pari eri versiota ja annoin R:n tutkittavaksi. Hän teki muutamia muutosehdotuksia, minkä jälkeen paikat lyötiin lukkoon.


Kuten heinäkuussa kerroin, nimesimme pöydät niiden paikkojen mukaan, joihin olemme pariskuntana matkustaneet. Jos kaikki kutsutut vieraat olisivat saapuneet juhliin, olisi meillä ollut yläkerrassa vielä Barcelona, mutta lopulta oli onni, että ilmoittuneita oli vähemmän: yläkerrassa oli nimittäin hääpäivänä hellesään takia aivan sairaan kuuma.

Pidimme istumajärjestystä tärkeänä osatekijänä vieraiden viihtymisen kannalta. Käytimme aikaa sen pohtimiseen, minkälaiset tyypit viihtyisivät vierekkäin ja toivoimme, että toisilleen tuntemattomatkin saisivat juttukaverin vierustoveristaan tai vastapäätä istuvasta. Ainakin joukosta kuuluvan iloisen puheensorinan ja naurunremakan sekä kuvissa näkyvien hymyilevien kasvojen perusteella onnistuimme tavoitteessa. :) Minusta oli ihana kuulla, kun eräs vanhasta kotikaupungistani saapunut ystävä ihmetteli moneen otteeseen hääpäivänä, kuinka lämmin tunnelma ja miten mukavia ihmisiä juhlissa oli. Hän tuli paikalle miehensä kanssa (jota en jostain syystä ole koskaan tavannut, vaikka he ovat olleet yhdessä iät ja ajat), eivätkä he tunteneet muista vieraista käytönnässä ketään. Se oli kuulemma jännittänyt ystävääni etukäteen, ja ehkä juuri siksi hän niin monesti muisti jo saman päivän aikana kehua, miten mukavaa heillä oli ollut. En usko, että olisimme voineet saada paljon parempaa palautetta!

Kuvaajille halusimme varata sellaiset paikat, joilta käsin he pystyisivät parhaiten hoitamaan sitä tehtävää, jota varten heidät oli palkattu – eli kuvaamista. Valokuvaajamme sanoi, että paras istumapaikka olisi eturivissä, muttei ihan suoraan hääparin edessä, vaan mieluummin kulmassa. Sijoitimme kuvaajat tällä ohjeistuksella vierekkäin juhlatilan vasempaan kulmaan. Siellä heillä oli kokonainen nurkka tilaa "pelehtiä kameroidensa ja muiden kamppeidensa kanssa", kuten Taavi asian ilmaisi. Se toimikin hyvin, ja kun kuvaajat vielä istuivat pitkien pirtinpöytien päädyssä, he pääsivät tarpeen mukaan helposti ja vaivattomasti siirtyilemään ympäri salia. Kannattaa kysyä omalta kuvaajalta, miltä paikalta hänen olisi parasta toimia, niin kuvista saadaan parhaita mahdollisia! :)


maanantai 22. lokakuuta 2018

Kaasot ♥

Viime viikonlopun hääjuomien tuhoamispirskeet sujuivat oikein rattoisasti. Juomia tosin ei kovin hirveästi kulunut, mistä päättelimme tulleemme vanhoiksi. :D Juhlat olivat joka tapauksessa tosi mukavat, ja oli ihana tavata pitkästä aikaa kavereita – osaa heistä kun olemme viimeksi nähneet häissä yli kolme kuukautta sitten! Mukana olivat myös molemmat kaasoni, K ja S.


Hääkeskusteluryhmissä olen usein lukenut morsianten ja vaimojen painottavan, että kaasot kannattaa valita huolella. Kannattaa pyytää kaasoiksi sellaisia ihmisiä, joiden tietää pystyvän organisoimaan ja joiden voi luottaa olevan ahkeria ja oma-aloitteisia. Ehkäpä... mutta minulle valintakriiterit olivat aivan toiset. Pyysin tehtävään sellaiset naiset, jotka tunsin läheisimmiksi. Kummankin kanssa minulla on pitkä yhteinen historia, ja olemme kokeneet yhdessä paljon, niin ylämäkiä kuin alamäkiä. He ovat minulle todella rakkaita kumpainenkin. En ajatellut varsinaisesti tarvitsevani kaasoja, vaan pidin tehtävää enemmän mukavana perinteenä. Vasta häiden jälkeen tajusin, miten paljon heitä oikein tarvitsinkaan. Kaasojen apu ennen häitä, häiden jälkeen ja etenkin hääpäivänä oli aivan korvaamatonta.

Koska minulla oli niin kova into tehdä askarteluja ihan itse, ei kaasoilla ollut montaa konkreettista tehtävää ennen häitä. He olivat kuitenkin koko matkan ajan tukena päätöksenteossa, mukana pukusovituksissa, maistelemassa hääviinejä, kartoittamassa paikkoja juhlatilassa, laskemassa juomamenekkiä ja suunnittelemassa ohjelmaa. Heillä oli myös päävastuu polttareista, ja pääsivät he vähän askartelemaankin. Häiden aattona he olivat koko päivän työn touhussa, ja hääaamuna heräsimme yhdessä toisen kaason kotoa ja lähdimme porukassa kampaajalle. Hääpäivä oli kaasoille todellakin työntäyteinen, sillä he huolehtivat yhdessä bestmanin kanssa minusta ja sulhasesta sekä ohjelmajärjestelyistä ja iltapalasta. Vielä seuraavanakin päivänä he jaksoivat mennä juhlapaikalle auttamaan perheenjäseniämme siivouksessa. Kaiken kaikkiaan saimme heiltä siis todella pajon apua!


Vaikka tekemistä riitti, en yhtään kertaa kuullut heidän valittavan. He tekivät kaiken mielellään ja olivat niin kertakaikkisen ihania ja avuliaita, että en voi olla heille kuin kiitollinen. Häiden jälkeen sunnuntaina tirautin jopa pari liikutuksen kyyneltä, koska kaasot hoitivat hommansa niin hienosti.

Viikonlopun bileissä muistelimme yhtä kaasojen tärkeimmistä tehtävistä hääpäivänä: morsiamen käyttämistä vessassa. Minullahan tunnetusti oli iso helma ja vielä laahuskin, jotka aiheuttivat hiukan haasteita vessareissuille. Tarvitsin joka kerralla avuksi kummankin kaason kannattelemaan helmoja, ojentelemaan vessapaperia ja suorimaan alushametta. Oma ongelmansa oli vessan sangen rajallinen (= pieni) koko. Nauroimme silloin aivan katketaksemme, koska ulkopuolisen silmin toimitus olisi varmasti näyttänyt todella oudolta... :D Onneksi molemmat naiset olivat niin tuttuja, ettei ketään käynyt nolottamaan lähikontakti kaasojen ja paljaan takapuoleni välillä. Olen kyllä milloin vain valmis tekemään saman heidän puolestaan! Vinkki: Isohelmaisen kannattaa mennä pöntölle istumaan väärinpäin, eli nenä kohti takaseinää. Näin helmalle jää paljon enemmän tilaa.

Vessaharjoitus kotona ennen kuvauksiin lähtöä.

Kiitokseksi kaikesta vaivannäöstä kustansin kaasoille juhlamekot ja lahjoin heitä pieneillä paketeilla muutamaan otteeseen ennen häitä. Minulla on tarkoituksena vielä nyt häiden jälkeen viedä heidät yhdessä jonnekin ulos syömään, mutta aikaa ei vielä sovittu.

 Iso kiitos, K ja S! Ilman teitä päivämme ei olisi ollut niin huikea, kuin se lopulta oli. Olen onnekas, kun minulla on näin ihania ystäviä. ♥

tiistai 16. lokakuuta 2018

Kuinka paljon kului juomia?

Ensi viikonloppuna meillä on bileet! Kiva päästä järjestämään juhlia "pitkästä" aikaa. Ei mitään kovia suuria tällä kertaa, mutta juhlat ne ovat pienetkin juhlat, ja kyseessä ovat sentään viralliset Häiden after partyt. Vieraat on kutsuttu paikalle tapaamaan tuttuja, jutustelemaan mukavia, kuuntelemaan hääsoittolistaa uudemman kerran, napostelemaan vaimon väsäämiä herkkuja ja tuhoamaan jäljelle jääneitä hääjuomia. Omien nestemäisten eväiden tuominen mukana on ehdottomasti kielettyä, koska kellarissamme odottelee kauhea kasa pian vanhaksi meneviä hääalkomahooleja, joista haluaisimme päästä pikimmiten eroon. :D

 

Juomia tosiaan jäi yli, ja tiettyjä lajeja vieläpä aika reilusti. Syy tähän on se, että laivareissun aikaan meillä ei ollut vielä selvillä kaikkia ilmoittautumisia, joten varauduimme siihen, että kaikki kutsutut vieraat saapuisivat paikalle. No, tosi moni heistä (ja etenkin ne, joille oli laskettu isoimmat määrät tölkkitavaraa) jäi lopulta tulematta, joten juomia oli jo lähtökohtaisesti liikaa. Mutta eivätpähän ainakaan loppuisi kesken!

Tarvittavan juomamäärän laskeminen ja päättäminen tuotti meille paljon päänvaivaa, ja väitän sen olleen yksi hääsuunnitelun hankalimmista (ellei jopa hankalin) osa-alue. Siksipä ajattelin jakaa teidän kanssanne hiukan tietoa siitä, minkälainen todellinen menekki meidän juomisten-kannalta-varmaankin-varsin-tavallisissa häissämme oli.



Vieraita meillä oli 71, joista 3 oli lapsia. Lisäksi oli 2 kuvaaja, jotka kuluttivat limsaosastoa, mutta eivät alkoholijuomia. Kaikkinensa juovia suita oli siis hääpari mukaan luettuna 75.

Valko- ja punaviiniä oli pöydissä yksi pullo kutakin laatua per 6 vierasta. Pullonpohjia jäi jonkin verran, ja ne kiikutimme häiden jälkeisellä viikolla työkavereille ja lahjoitimme naapurille. Yllä olevassa listassa punaviiniä näyttää kuluneen enemmän, mutta lisäksi sitä oli vajaissa pulloissa yhteensä yli kahden pullon verran, kun taas valkoviiniä jäi vajaa puoli pulloa. Valkoviinin menekki oli siis suurempi, kuten ajattelimmekin – päinvastoin kuin Alko ohjeistaa. Näin siis kävi, vaikka pääruokana oli possua.

Vaalea rommi käytettiin Mojitobooliin. Se oli aika suosittua, ja sitä jäi vain vähän jäljelle. Boolin vieressä oli toisessa tonkassa makuvettä, jossa oli mausteena ananasta ja vadelmia. Se oli suoraan sanottuna vähän kummallisen makuista ja olisi kaivannut kipeästi jotakin makeutusta, mutta kyllä sitä silti näytti kuluvan. :D Olisi pitänyt koeajaa myös vesiresepti etukäteen, mutta oppia ikä kaikki.

Tölkkitavarassa on se ongelma, etteivät ihmiset muista avonaisia tölkkejään, vaan jättävät ne lojumaan ja hakevat uuden. Siivousjoukot kaatoivatkin todella paljon puolikkaita annoksia ja tölkinpohjia viemariin sunnuntaina. Tämä oli odotettavissa, vaikka olisimme tietysti mieluummin toivoneet, ettei hukkaa olisi tullut ihan niin paljoa. Emme keksineet mitään hyvää keinoa estää ilmiötä, joten homma meni niin kuin meni omalla painollaan. Juomaa riitti joka tapauksessa kaikille, joten loppu hyvin kaikki hyvin.


Me emme R:n kanssa ehtineet montaa kuppia kumoamaan, eikä siihen ollut muutenkaan tarvetta. Fiilis oli koko päivän katossa ja häähuuma vallannut meidät niin täysin, ettei tunnelman nostattamiseen olisi enää alkoholia edes tarvittu. Juomat kuitenkin kuuuvat omalta osaltaan juhlakulttuuriin, ja niinpä minäkin maistelin sekä kuohuvaa, valkoviiniä, ostamaamme uutuussiideriä että boolia. Olimme laskeneet itsellemme tietyn määrän mietoja kummallekin, mutta emme tainneet lopulta juoda niistä kuin osan. Rakkaus hummallutti ilmeisesti riittävästi. ;)

torstai 11. lokakuuta 2018

Juhlapaikan koristelut

Hejsan alla pitkästä aikaa! Viime viikolla lomailimme Kyproksen lämmössä suloisessa auringonpaisteessa ja vietimme päivät saarta tutkien ja syöden herkullista välimerellistä ruokaa. Olin varannut reissun yllätyssynttärilahjaksi R:lle, joka täyttää täräytti perjantaina 30 vuotta. Onnistuin pitämään kohteen salassa lähes lentokentän porteille asti: aikeeni paljasti lopulta passintarkastaja, joka kysyi määränpäätämme. R:n ilme oli aika hämmästynyt, koska hänen pakkauslistallaan ei ollut mitään lämpimään ilmanalaan sopivia vaatteita. Mutta minäpä olin pakannut shortsit, t-paidat ja uikkarit hänen puolestaan, kjäh-kjäh! ;)

Loma oli ihanan rentouttava, paluu synkän pimeään syyssuomeen ei niinkään. Mutta koitetaanpas piristää sitä nyt kesäisillä kuvilla! Hääpaikan koristelu oli minulle suorastaan sydämenasia, ja rakastin yksityiskohtien suunnittelua ja toteuttamista. Saimmekin päivän aikana rutkasti kiitosta siitä, miten paljon vaivaa ilmeen eteen oli nähty. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, tässä kuvakollaasi koristeluista.

Tervetuloa-kytti oli viimeisimpiä askarteluitani. Sade levitti vähän liimaa, mutta mielestäni kyltti oli silti hieno. Ostin kukat pikku kimppuina kirppareilta, leikkelin erilleen ja liimasin tuollaisiksi ryppäiksi.
Pöytä"numerot" olivat isoja lankkuja. Vieraiden pöytien päissä ne olivat pötköllään, meidän pöydästämme kyltti nostettiin lattialle, kun saavuimme paikalle.


Treffi-ideat tuleville vuosille sujautettiin pulloihin, jotka oli aseteltu vanhojen kirjojen ja pienten pitsiliinojen päälle.
Kyltit olivat ilmeisesti niin häikäisevän upeita, että yksi niistä varastettiin (!!!) tienposkesta häiden jäkeisenä yönä.


Pöytien koristeluun kiinnitettiin varmaankin eniten huomiota, ja pöydistä saatiin mielestäni loihdittua hurjan kauniit. Koristeluissa hyödynnetyt tavarat olivat pitkältä kierrätettyjä ja kaikki käytetyt kukat luonnonkukkia.




Olimme hääpaikan ulkonäköön kaiken uurastuksen jälkeen tosi tyytyväisiä. :) Mitä mieltä te olette?