perjantai 28. syyskuuta 2018

Illan ohjelma

Morsiamen ryöstön jälkeen oli jälleen aikaa oleilulle ja seurustelulle. Bändin piti aloittaa soitanta yhdeksältä, mutta kitaristilta oli katkennut kieli, ja hänen piti lähteä hakemaan uutta. Aloitus siis venyi (minulla ei ole haisuakaan, moneltako valssi lopulta starttasi), mutta viivästys ei meitä häirinnyt. Näin saimme seurustella vieraidemme kanssa pidempään, koska osa heistä (varsinkin pitkämatkalaisista) lähti häävalssin jälkeen kohti kotia. 

Häävalssi oli aivan ihana. Hymyilin koko kappaleen ajan kuin Hangon keksi, ja hetki oli jotenkin erityinen. Tanssikin meni hyvin! Ensimmäisen valssin lisäksi soitettiin vielä kaksi valssia, jolloin tanssitimme vanhempiamme. Ensimmäinen setti oli koostuikin juuri tanssimusiikista, kaksi seuraava  puolestaan olivat biletykitystä. Valitsemamme Bilebändi Mimosa oli aivan huikea, ei voi kuin kehua! Elävä musiikki oli oikea valinta, koska väki todellakin viihtyi tanssilattialla - varsinkin bileosuuden alettua.



Bänsin ensimmäisellä tauolla heitettiin sukkanauha ja kimppu ihan perinteiseen tyyliin. Kimpun nappasi veljeni tyttöystävä ja sukkanauhan veljeni, jolloin äitimme oli kerrassaan ratketa riemusta. :D Nauroinkin hänelle, että on koristelupäivä perjantai oli ilmiesesti niin kiva, että hän haluaa kokea kaiken sen kiireen ja hässäkän pian uudelleen.

Kohta lähtee...
Hop!

Kimppu on tuo vihreä täplä metsää vasten. :D
Voittaja on löytynyt!

Ensin kaivellaan...
...sitten päästään heittämään...
Kurottaa, kurottaa!
Ja kas näin se käy.

Tauolla saatiin vielä muutakin viihdettä, kun kaasot pitivät meille Aliaksen yllätysohjelmanumerona. Rakastan Aliasta, sitä pelattiin polttareissanikin. Pidän itseäni jonkin sortin Alias-prona, mutta R ole ollenkaan huono selittäjä hänkään. Kaasot totesivatkin leikin jälkeen, että tätä on selvästi harjoiteltu. ;) Hää-Aliaksen sanat olivat tietenkin avioliitto-aiheisia.
 


Bändin lopetusaika olisi ollut tarkoitus olla klo 23.45, mutta aloituksen siirtymisen vuoksi kaikki setit alkoivat suunniteltua myöhemmin ja näin ollen tietysti myös loppuivat myöhemmin. Tautotkin taisivat itse asiassa olla vähän 15 minuuttia pidempiä, ja toisella tauolla bändiläisetkin liittyivät seuraavamme iltapalapizzan syöntiin. Viimeisen biisin loppusävelet soitettiin kellon lyödessä yksi yöllä, jolloin katsoimme ajan olevan kypsä lähtemiselle. Fiilis oli silloin mahtava, ja toinen kaasoi sanoikin viisaasti, että kannattaa poistua silloin, kun bileet ovat parhaimmillaan. Halimme ja heipatimme vielä kaikki jäljellä olevat vieraat ennen kuin karautimme Jyväskylän keskustaan hääyön viettoon.

***

Tänään on viimeinen työpäiväni ennen lomaa, jee! Ensi viikolla R täyttää 30 vuotta, ja olen suunnitellut hänelle pientä jäynää synttäreiden kunniaksi. Koko viikko on aika ohjelmantäyteinen, mutta palataan hääasiaan jälleen sen jälkeen! :)


maanantai 24. syyskuuta 2018

Ohjelma

Blogin kirjoittamisen aikana on jo moneen otteeseen tullut ilmi, että halusimme (ja etenkin minä halusin) häihimme paljon ohjelmaa. Kerroin haluavani ehdottomasti morsiamen ryöstön ja kenkäleikin, mutta toteutus jäi kaasoille ja bestmanille. Ohjelman pyöritysvastuu oli kokonaisuudessaan heillä, ja he suoriutuivat hommastaan todella hienosti. Aikataulutimme päivän kaasojen kanssa etukäteen, ja apuväellä oli tiedossa suurinpiirtein-kellonajat, milloin mitäkin oli määrä tapahtua. Minä en vilkaissut kelloon kertaakaan sen jälkeen, kun lähdin kotoa kohti kuvauspaikkaa, ja siksi en oikeastaan tiedä, olivatko asiat "ajallaan" vai eivät. Kaikki sujui joka tapauksessa paremmin kuin hyvin. Vieraille oli näkyvillä ainoastaan ohjelman runko ilman kellonaikoja.


Koska lähes kaikki parit kuitenkin pähkäilevät aikataulujen kanssa etukäteen, tässä meidän suuntaa antava aikataulumme:

klo 14         kirkko
klo 14.30    perillä juhlapaikalla
klo 15.30    vieraat onniteltu
klo 15.45    tervetulomaljat, info ja huiskutusleikki
klo 16.00    ruokailu
klo 17         puheita ja yhteiskuvien ottoa, photobooth aukeaa
klo 18.30    kakunleikaus ja kahvit
klo 19         lisää puheita ja ohjelmaa, tallibaari aukeaa
klo 21.00    häävalssi, bändi alkaa soittaa
klo 21.45    kimpun ja sukkanauhan heitto
klo 22.00    bändin toinen setti
klo 22.45    iltapala
klo 13.00    bändin kolmas setti
klo 23.45    bändi lopettaa, bileet jatkuvat tallibaarissa 

Ensimmäinen ohjelmapläjäys alkoi, kun kaikki vieraat olivat saaneet syötyä ja santsattua. Silloin minä kilistelin seremoniakellona toiminutta aisakelloa (...joka oli muuten erittäin hyödyllinen ja kiinnitti hyvin vieraiden huomion esimerkiksi silloin, kun he olivat levällään pihapiirissä. Hääparin piti myös pussata aina, kun kello soi.), toivotin vielä kertaalleen kaikki tervetulleiksi ja pidin oman puheeni. Olin miettinyt ja treenannut sitä etukäteen, mutta jännityksestä johtuen se ei mennyt ihan niin hyvin kuin harjoitellessa. Ei haitannut mitään. Olin myös aika varma, että rupean luultavasti lopussa itkemään. Ja niinhän siinä kävi, että ääni meinasi särkyä, mutta kyyneliltä kuitenkin vältyttiin. Kavereiden pöydässä sen sijaan näin pyyhittävän silmäkulmia lautasliinoihin... :')

Iloinen puheenpitäjä.
Mikä katse <3
Minun jälkeeni puhui äitini, ja hänen jälkeensä vielä R:n isä. Sitten porukka siirtyi ottamaan yhteiskuvia ja seurustelemaan pihamaalla, koska sade oli onneksi ruokalun jälkeen lakannut. Aika kului ihan hujauksessa, ja pian kaasot ja huhuilivatkin, että oli aika leikata kakkua. Koska meillä ollaan tasa-arvoisia, laskimme kolmeen ja polkaisimme yhtä aikaa. :D

Kahvien lopuksi kuulimme päivän viidestä puheesta vielä kaksi viimeistä, eli kummankin kaasoni puheet. Ne olivat niin ihania, että tunsin ihan valtavaa kiitollisuutta kumpaakin naista kohtaan. Kannatti palkata videokuvaaja jo pelkästään siksi, että saan kuulla nuo puheet vielä uudestaan. <3 Puheiden jälkeen bestman kertoi tietokilpailun oikeat vastaukset ja julkisti palkintojen saajat: parhaiten ja huonoiten pärjänneen joukkueen. Parhaat saivat tikkarit ja arvat, häviäjät tikkarit.

Häätrivian kysymysten äärellä.
Jostakin olemme näemmä olleet samaakin mieltä!
Välissä oli vähän vapaata seurustelua, sitten vuorossa oli toivomani kenkäleikki. Se oli nopea, mutta hauska ohjelmanumero. Kun viimeinen kysymys oli esitetty ja kengät nostettu, tapahtui jotain jännittävää. Navettarakennuksen nurkan takaa syöksyi nimittäin kolme rosvoa sukkahousut päässään ryöstämään minua! Vaikka ja tiesin ryöstön olevan tulossa, olin silti yllättynyt, ja se kyllä näkyy aika hyvin myös ilmeestäni :'D Rosvot pakkasivat minut helmoineni jostain löytämäänsä maitokärryyn ja veivät mukanaan.

Siellä sitä mennään!
Rosmot eli pikkuveljeni, bestman ja ystäväni mies kärräsivät minut navetan toiselle puolelle, jonne jäimme odottelemaan ja siemailemaan juomia. Lunastaakseen minut takaisin R:n piti kirjoittaa minulle runo, jossa hän käytti kaasojen ja yleisön antamia sanoja. Niitä olivat muiden muassa Batman, Paavo Väyrynen ja kaurapuuro.



Runosta tuli tuli mahtava! R luki sen ensin yleisölle ja sitten vielä minulle.Toivottavasti se on tallentunut videolle, koska paperi on hukkunut juhlahumussa. Sulho sai vaimonsa takaisin.


Ryöstön jälkeen oli luvassa vielä muutakin yllätysohjelmaa ja myös suunniteltua ohjelmaa, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa!


maanantai 17. syyskuuta 2018

Onnittelut ja ruoka

Hääpaikallemme hurautti kirkolta parissakymmenessä minuutissa, joten ihan pian olimmekin jo riihipihalla vastaanottamassa vieraita. Meillä oli perinteinen onnittelujono, ja minusta oli aivan ihana päästä tervehtimään kaikkia vieraita ja vaihtamaan muutama sana jokaisen kanssa erikseen. Suvussani on tapana halata tavatessa, joten saimme lähes 70 halausta per nenä. Onneksi tuolloin ei satanut, joten pystyimme olemaan ulkosalla.


Kun kaikki vieraat olivat saapuneet ja saaneet kuohuviinilasit käsiinsä, siirryimme sisälle ja nostimme bestmanin johdolla maljat meille (ihan hassua!). Sen jälkeen kaasot ja bestman pitivät lyhyen infon päivän kulusta ja juhlapaikan yleisistä tiloista sekä vetivät huiskutusleikin. Pitopalvelun työntekijä esitteli häämenun, minkä jälkeen pääsimme syömään. 


Pitopalvelu Paakkarin valmistama sapuska oli tosi hyvää! Pääruokana oli nyhtöpossua, ja se oli todella onnistunut valinta. En yleensä syö ollenkaan possua, mutta tämä possunen oli oikein makoisaa. Vieraatkin kehuivat ruokaa moneen otteeseen ja santsasivat ahkerasti.



Äitin tekemät rönttösetkin (alimmat) pääsivät kuvaan!

Täytyy myös kehua pitopalvelun työntekijöitä. He olivat valtavan palvelualttiita, ystävällisiä ja ammattitaitoisia, ja me hääparina koimme tulleemme huomioiduksi erityisen hyvin. Joku henkilökunnasta kävi vähän väliä kyselemässä, voiko tarjoilla meille jotakin, ja kaikki pelitti muutenkin paremmin kuin hyvin.

Koska hääpukuni oli vartaloanuolevaa mallia, söin aika varovasti, ettei minulle tulisi tukala olo puvussa. Sain kuitenkin vatsaani sopivasti täytettä, ja mekko tuntui silti edelleen hyvältä.


Illemmalla oli tietysti vielä kahvit, ja leikkasimme kakkua. Maistosuklaamoussekakkuamme kehuttiin, mutta se oli itse asiassa päivän ainoa ruokalaji, josta en itse pahemmin tykännyt. Onneksi muille kuitenkin maistui, minulle kun kakku ei ollut mikään sydämenasia. Kakun lisäksi tarjolla oli kaasoni leipomia mielettömän ihania mansikkaminikuppikakkuja sekä äitini bravuureita Leenan leipiä ja ranskanvohveleita. Kuppikakut ja ranskanvohvelit katosivat viimeistä murua myöten.




Kahvin aikaan aukesi myös Tallibaari, josta väki sai käydä omaan tahtiin hakemassa boolia ja muita juomisia sekä poppareita popparibaarista. Tallibaarista tuli kaikkine valoineen ja koristeluineen ihan älyttömän hieno, mutta valitettavasti siitä ei kokonaisuutena ole yhtä ainoata kuvaa. :( Samoin popparibaarista ei ole otoksen otosta. Kuvaajallamme oli ilmeisesti niin kova kiirus kuvata kaikkea muuta, että tämä unohtui. Tallikuvien puuttuminen on ainoa juttu, joka minua kuvausasioissa hiukan harmittaa.


Oli hauska nähdä vuoden varrella rakkaudella askarrellut popparitötteröt, boolimukit ja muu rekvisiitta tositoimissa! Popparit menivät muuten niin hyvin kaupaksi, että niitä jäi vain pieni pussillinen häiden jälkeen syötäväksi. Löysin lopulta hyvän caramel corn -reseptin, jonka voit käydä tsekkaamassa täältä. Karamellipopparit olivat helppoja tehdä ja hyvänmakuisia, mutta sellainen pieni ongelma niissä oli, että ne rupesivat kovassa helteessä sulamaan. :D Ne olivat siis loppuillasta jo aika tahmaisia, mutta se ei menoa haitannut. Popparibaarissa oli kaiken kaikkiaan tarjolla kolme erilaista popparimakua (tavallisia, voipoppareita ja kinuskipoppareita), suolapähkinöitä ja chilipähkinöitä.

Iltapalaksi tarjoiltiin vielä kasvispizzaa ja jauhelihapizzaa sekä ruoalta jääneet loput salaatit. Pizzaa paistettiin 9 peltiä, mutta kaikki meni, samoin kuin salaatit. Kutsuimme myös bändiläiset syömään viimeisellä tauollaan, ja he olisivat ikionnellisia, kun saivat murua rinnan alle. Etenkin, kun yksi heistä oli keliaakikko ja meillä oli tarjolla gluteiinitonta pizzaa. :) Iltapalan voimalla jaksoimme bailata loppuun saakka!

tiistai 11. syyskuuta 2018

Sukunimen luovuttaminen ja hääauto

Kevään ja kesän aikana hääryhmistä kyseltiin ahkerasti tämän vuoden parien sukunimiasioista: kuka ottaa miehen sukunimen, kuka vaimon, kuka säilyttää omansa ja niin poispäin. Kerroin meidän sukunimipäätöksestämme jo toukokuussa ja olen siitä asti yrittänyt oppia uuden nimeni. Sen muistaminen on edelleen hiukan hankalaa, ja meinaan väkisinkin antaa viranomaisille ensin vanhaa tietoa. :D

Kuvat: Taavi Hölttä
Minulla ei ollut entiseen sukunimeeni mitään sen erikoisempaa tunnesidettä, mutta kaason kannustamana aloin kuitenkin hiukan ennen häitä pohtia, josko hyvästelisin nimen jotenkin juhlallisesti. Matkalla hakemaan hääpukuan korjausompelusta kaaso alkoi googletella erilaisia tapoja, joilla sukunimen voisi hyvästellä hääjuhlan aikana. Morsiamet ovat keksineet tähän tarkoitukseen vaikka minkälaisia juttuja aina ilmapallojen mukana lähettämisestä (en suosittele roskien vuoksi) lapulle kirjoitetun nimen polttamiseen takassa (kuulemma perinteistä eestiläisissä häissä).

Mieleinen vaihtoehto löytyi pienen etsinnän jälkeen, ja kun R:kin piti siitä (hänhän vaihtoi myös sukunimeä ja osallistui nimien hyvästelyyn), pistimme idean käytäntöön. Kirjoitin etukäteen kauniilla käsialalla isoille kartonkilapuille vanhat nimemme ja jemmasin laput häälaukkuuni, joka oli kirkon ajan kaasojen hallussa. Kun olimme päässeet ulos saippuakuplasateessa ja asteelleet autolle, pohjusti kaasoni sukunimien luovutuksen vieraille. Hän kertoi, että etteivät hyvin palvelleet sukunimet menisi hukkaan, haluamme luovuttaa ne takaisin niille henkilöille, joilta olemme ne alun perin saaneet − isillemme. Otimme kaasolta nimilaput ja veimme ne halauksen kera kumpikin omalle isällemme. Isät tuntuivat olevan mielissään, ja vieraat tykkäsivät ajatuksesta myös. Meillä kummallakin on hyvä isäsuhde, joten oli ihanaa huomioida isiä häissä edes pienesti.


Kun nimet olivat palautuneet isille, kipusimme autoon (minä sullouduin, R:ltä se sujui vähän viehkeämmin) ja lähdimme bestmanin kyyditseminä kohti juhlapaikkaa. Vinkki nro 1: Jos sinulla on yhtä iso helma kuin minulla, varmista, että sovit sen kanssa hääkulkuneuvonne kyytiin. Me vuokrasimme hääauton sen takia, että R ehdottomasti halusi lähipiiristämme ei löytynyt yhtäkään siistiä JA tarpeeksi isolla takapenkillä varustettua pirssiä.
 

 
Miehet olivat aamulla koristelleet auton tekemälläni lastunauharusetilla, jonka ohjeen löydät täältä, Always Yours -viirillä (se oli ehkä ainoa hääkoristeluiden yksityiskohta, joka mielestäni näytti kököltä, mutta viis siitä :D) sekä peräkolinoilla. Auton perässä raahautui säilyketölkkien lisäksi jotain harrastuksiimme liittyvää eli sählypallo ja vanhat tanssikengät. Vinkki nro 2: Jos ajatte moottoritietä tai muuten vain kovia nopeuksia, pysähtykää jonkin välimatkan päähän kirkosta ja nostakaa kolinat takakonttiin loppuajon ajaksi. Me emme tajunneet näin tehdä, ja koko hökötys irtosi puolivälissä reissua ja jäi matkan varrelle! Eipä sillä, että kamoja olisi enää tarvinnut, mutta emme olisi halunneet niiden päätyvän roskaamaan tien pieltä.


Jos olisin tiennyt, että viistoon takaikkunaan on noin hankala saada kiinnitettyä viiriä, olisin tehnyt kyltin. Mutta kyllähän tuo asiansa ajoi.

Sulho ja bestman olivat olleet fiksuja ja hankkineet autoon mutusteltavaksi muutamia proteiinipatukoita. Minua ei kaasojen pähkinäruokinnan ansiosta nälättänyt, mutta miesväelle kyllä kelpasi. Meillä oli juhlapaikalla perinteinen onnittelujono, ja siihen kului yllättävän paljon aikaa. Kannattaa siis ehkä ostaa ennakkoon varalta pientä purtavaa haukattavaksi kirkon jälkeen, niin pysyy mieli virkeänä. :)

 

lauantai 8. syyskuuta 2018

Ohjelmaviuhkat

Vaikka kirkko-ohjelmat eivät olisi olleet millään lailla välttämättömät, halusin silti tehdä sellaiset. Keksin jo aikoja sitten yhdistää ohjelmalirpakkeet jäätelötikkuihin ja tehdä niistä viuhkoja, ja pidin ideasta kiinni loppumetreille saakka. Samaan systeemiin halusin liittää myös Onnenkyynelille-nenäliinat. Ohjelmien tekeminen venyi ja venyi, mutta lopulta askartelin ne kahden ystävän avustuksella viikkoa ennen häitä.



Homman piti olla melko helppo: tulostaa toiselle puolelle paperia etusivu ja toiselle takasivu, liimata kylkeen tikku ja liittää mukaan vielä nenäliina. Mutta kappas vain, eihän se ihan niin mennytkään. Tulostimemme oli kiltisti niellyt ja printannut sille liian paksua kartonkia jo tietovisojen ja vieraskirjalappujen verran, mutta kirkko-ohjelmien kohdalla se päätti panna asialle stopin ja alkoi hylkiä sille tarjoamiani arkkeja. Kun tavallinen paperi olisi ollut ihan liian ohutta ja lörtsöä viukimistarkoituksiin, päätin tulostaa ohjelman molemmat sivut tarrapaperille, leikata irti ja tarrata kartongille. Siinähän sitä puuhaa sitten riittikin, mutta luovuttaminen ei tietysti tullut kysymykseen. Onneksi minulla oli apukäsiä!

 


Kirkko-ohjelmassa lukivat toisella puolella nimemme ja hääpäivä, toisella puolella häävirren sanat. Varsinaista seremonian 'ohjelmaa' niihin ei siis lopulta edes kirjattu, mutta kutsuin niitä silti kirkko-ohjelmiksi paremman termin puutteessa. Ne asetettiin kahteen koriin, ja kaaso K nappasi ne mukaansa kirkkoon. Hänen tavoitteenaan oli jakaa ohjelma jokaiselle 69:lle vieraalle, eikä niitä montaa yli jäänytkään. Viuhkat tulivat oikein tositarpeeseen kirkossa, sillä siellä oli painostavasta helle- ja ukkossäästä johtuen ihan valtavan kuuma. Jopa pappi oli kehunut viuhkaideaa loistavaksi. Hänellä se vasta kuuma olikin kaapunsa alla, ja hän pyyhki hikeä kasvoiltaan koko tilaisuuden ajan. Näin ihmisten löyhyttelevän itseään vielä silloinkin, kun he kävelivät ulos kirkosta.

Alin kuva: Taavi Hölttä