maanantai 11. kesäkuuta 2018

POLTTARIIIIIT !!!

Minua on huijattu!!! Jymäytetty oikein toden teolla! Minähän vasta viime viikolla kirjoitin nähneeni polttariunia ja alkaneeni epäillä kaasojen viikonlopun reissusuunnitelmien todenmukaisuutta. Ja silti minut onnistuttiin yllättämään aivan 1000. Elättelin vielä perjantai-iltana vienoja toiveita juhlinnasta, mutta kun näin lauantaiaamuna kaaso K:n Instagramiin lataamat kuvat kotikaupungistamme, luovuin ajatuksesta. Polttarit olisivat jonain toisena viikonloppuna. Mutta mitä vielä, hänen paikkakunnalla asuva siskonsa oli ottanut kuvat ja lähettänyt ne K:lle julkaistavaksi ihan vain tätä huiputusta varten! Minä kuvittelin olevani lähdössä kaverini kanssa rakentamaan photobooth-seinää häitämme varten, mutta kun ovikello soi, seisoi rappukäytävässä koko polttariporukka upeisiin teema-asuihin sonnustautuneena ja huusi täysillä "YLLÄTYYYS!"

Meinasin saada slaagin! Olin varmaan niin pölähtäneen näköinen, ettei ole tosikaan. Olin aamun jälkeen ehtinyt jo orientoitua ihan muihin toimintoihin kuin polttareiden alun odottamiseen, ja kesti hetken aikaa, ennen kuin pääsin jälleen takaisin maan pinnalle. Yksi ensimmäisistä lausahduksistani taisikin olla: "Mutta mä en ole pessyt hiuksia!!" Onneksi sentään olin sheivaillut kinttuni edellisenä iltana, ettei minun tarvinnut läksiä liikenteeseen karvajalkana. Olin niin innoissani ja hämmentynyt, että aloin täristä ja laitoin piilaritkin vahingossa vääriin silmiin... xD

En ollut yhtään yllättynyt. :'D Ja näin hienoissa kledjuissa tosiaan avasin vierailleni oven. Mähän luulin meneväni raksahommiin!

Kaaso S ilmoitti meidän olevan lähdössä lentokentälle ja iski käteeni pakkauslistan, Bridal Passportin ja matkalaukun, johon ruumaan menevät tavarat laitettaisiin. Käsimatkatavaraksi sain napata jonkin kassin kotoa. Kun aloin pakata, soi ovikello uudestaan. Ehdin jo hetken verran laskeskella, kuka porukasta vielä puuttuu, kun sisään asteli R:n polttariseurue. Menin entistä enemmän sekaisin! Olin ollut jo hiukan huolissani, kun R:n bestman ei ollut vieläkään ilmoittanut minulle R:n polttaripäivää, vaikka olimme sopineet sellaisesta järjestelystä jo ajat sitten. Mutta miehet olivatkin vetäneet yhtä köyttä naisten kanssa ja sopineet yllättävänsä meidät molemmat yhtä aikaa. Koska R tiesi minun polttarieni päivämäärän, oli hänen tehtävänsä pitää minut aamulla jollain verukkeella kotona, etten keksisi lähteä lenkille tai muuta vastaavaa. Jos minulle olisi kerrottu R:n polttareiden ajankohta, olisin ruvennut järjestämään meille samaiselle päivälle "jotain muuta ohjelmaa", ja R olisi tietysti pistänyt kapuloita rattaisiin, koska tiesi sen olevan minun päiväni. Siitä taas olisi saattanut seurata omituisia vinkeitä. Aikamoisia kutaleita nuo polttarien järjestäjät!

Matkaan lähden, matkaan lähden!

Noh, joka tapauksessa pakkasimme kumpikin kamppeemme valmiiksi, R meni menojaan ja minä sain ylleni mielettömän hienon pinkin lentoemännän asun, johon kuului myös mahtava hattu. Ruumaan menevät tavarat oli jo jossain välissä ehditty kiikuttaa jonnekin talteen, en edes huomannut milloin. Lopulta olin valmis lähtemään seurueeni mukaan, ja tiemme kulki läheiseen puistoon. Siellä minulle ojennettiin Morsiuspassi, johon tuli päivän mittaan tehdä muistiinpanoja. Seuraavaksi vannoin ja allekirjoitin matkavalan, minkä jälkeen skoolasimme kuohuviinillä (tietysti vaaleanpunaisella sellaisella). Kuulin, että olimme lähdössä maailmanympärysmatkalle, jossa minä toimisin matkanjohtajana. Tehtäväni oli vihjeiden avulla selvittää matkakohde (olin kyllä ihan surkea arvaamaan niitä :D) ja päätellä asujen perusteella, kuka seurueen jäsenistä toimisi siellä paikallisoppaana. Tuekseni sain Bride to be -viirin, jotta porukka näkisi, missä matkanjohtaja viipottaa, sekä pillin, johon puhaltamalla pitäisin seurueeni koossa.


Fly pink!



Ensimmäinen vihje oli pussillinen durian-sipsejä. Durian on maailman pahanhajuisin hedelmä, johon olen (valitettavasti) päässyt tutustumaan asuessani Aasiassa. Kohteemme olikin minulle tuttu Thaimaa! Lennon ajaksi sain hartioilleni matkatyynyn ja silmilleni suojuksen, että voisin torkkua mukavasti matkalla. Samalla kuuntelimme kaiuttimesta maan perinteistä musiikkia. Minua pyöritettiin muutama kierros akselini ympäri ja taluteltiin puiston toiseen päähän − lyhyt lento siis. :D Perillä paikallisopas kertoi, että Thaimaassa on tärkeää pyytää avioliitolle siunaus hengiltä. Niinpä sain rakentaa vapaavalintaiselle alttarille (= puistonpenkille) uhrilahjan ja pyytää sen avulla henkiä olemaan suosiollisia liitollemme. Uhrilahjan valmistusta varten sain jokaiselta polttarilaiselta yhden tavaran: kankaisia kukkia, lein, aidon orkidean oksan, punaisen liinan, pähkinäpussin ja ne durian-sipsit. Sain myös käyttää apuna luonnon antimia. Väsäsin kerrassaan hienon systeemin, ja sen valmistuttua sytytimme kynttilät ja esitin toiveeni hengille.




Kun rasti oli suoritettu hyväksytysti, sain kirjoittaa mietteeni Morsiuspassiin ja paikallisopas kuittasi sen leimalla: hän punasi huulet ja moiskautti pusun vihkon reunaan. Miten ihana idea! Sain päivän aikana paljon kauniita pusuja. :)

Runoilua Morsiuspassiin.
Muisk!

Tehtävän jälkeen sain vihjeen seuraavasta kohteesta. Vihje oli pieni pitsirulla, jonka sisällä luki paperinpalalla Barack Obama on täältä kotoisin. Yhdysvallat ei riittänyt vastaukseksi, vaan tarvittiin osavaltio. Lisävinkin jälkeen osasin sanoa, että se oli Hawaiji! Silmäni sidottiin jälleen, ja tällä kertaa lensimme vähän pidemmän matkan puistosta Jyväskylän keskustan Kauppakadulle, jonne laskeuduimme suorittamaan rastia.

Näin minua taluteltiin eessuntaas. Minusta tuntui koko ajan, että olen törmäämässä johonkin puuhun, siksi ilme on noin epävarma. :D

Hawaijilainen paikallisoppaani kertoi, että lokaaleihin hääperinteisiin kuuluu morsiamen sulhaselleen esittämä hulatanssi. Sain valita yhden polttarijoukostamme esittämään R:ää, ja valitsemani henkilö puettiin hawaijipaitaan. Musat soimaan, lei kaulaan, hulavanne lanteille ja ei kun tanssimaan. Minulla ei ollut hajuakaan, miten hulaa oikeasti tanssitaan, mutta heiluin johonkin suuntaan ja ansaitsin sillä raikuvat aplodit. :D

Sulhaskandidaatti ei tässä vaiheessa vaikuttanut vielä oikein vakuuttuneelta. Onneksi tilanne muuttui myöhemmin.

Kun Hawaijin tehtävä oli kuitattu ja leimattu suoritetuksi, kaiveltiin laukusta tortillapussi. Vamos a Mexico, jajajaja! Meksiko sijaitsi ravintola Amarillossa, jonne menimme syömään lounasta. Minun piti maassa oleskelun aikana käyttää vähintään viittä espanjankielistä sanaa, mutta käytin kyllä ainakin kahtakymmentä!

Iloinen hulaaja Amarillon terassilla.

Vihje seuraavaan maahan oli hieman hämmentävä, punainen höyhenpuuhka. Mitä se sitten meinasi, olikin vähän mutkikkaampi juttu. Mutta ettei postaus venyisi aivan maratonmaiseksi, jatkuu matkamme seuraavaan maahan vasta huomisessa kirjoituksessa!

5 kommenttia:

  1. Sun polttarit kuulostaa ihan huikeilta, niin hyviä ideoita polttariporukka keksinyt! :D en malta odottaa seuraavaa kirjoitusta, mihin matka jatkuu!

    VastaaPoista
  2. Voi vitsi miten hauskalta kuulostaa! :D Mäkin odotan innolla jatkoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja varsinkin toi Instagram-huijaus oli ihan mahtava, arvostan :D

      Poista

Ilahdun kommentistasi :)