keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Häämenu on valittu, slurps!



Kirjoittelin pitopalveluiden kilpailuttamisesta ensimmäisen kerran vuosi sitten toukokuussa, ja valinnan tehtyämme jätimme asian unohaan pitkäksi aikaa. Tämän vuoden toukokuussa tapasimme Paakkari Cateringin omistajan Mikan ihan kasvotusten ja suunnittelimme vähän tarkemmin, mitä häissämme oikein tullaan syömään. Mika lupasi laskea hinnat menuun toivomillemme muutoksille, mutta kesäkiireiden vuoksi saimme ne vasta tällä viikolla. Onneksi hintareo alkuperäiseen ei ollut päätä huimaava, ja saimme löytyä ruokalistan lukkoon

Paakkarilla on tosi laaja herkullisenkuuloisten esimerkikkimenujen kokoelma, jonka saimme käsiimme heti, kun otimme yhteyttä firmaan ensimmäisen kerran. Selasimme vaihtoehtoja kieli pitkällä, ja täytyy myöntää, että ensivaikutelma hakkasi monet muut cateringit mennen tullen ja vielä takaisin palatessaankin. Vai miltä teidän mielestänne kuulostaa noin niin kuin paperilla pääruoaksi possun ulkofilee, keitettyt perunat ja ruskea kastike versus ilmakuivattuun kinkkuun kiedottu broilerin rintafilee vuohenjuusto-tomaattikastikkeella? Paakkarin broiskumenu oli vieläpä useita euroja edullisempi kuin tuo toisen toimijan ehdotus (Yhtään siis possun ulkofileetä halveksumatta, juuri vähän aikaa sitten sitä itsekin kokkailin. En vain halua syödä sitä häissäni, enkä etenkään niitä keitettyjä perunoita.). Vaikka emme olleet koskaan aiemmin Paakkarin sapuskoita syöneet, luotimme heidän osaamiseensa  sekä hyvään maineeseensa ja valitsimme heidät "sokkoina". Minä pääsin sittemmin maistelemaan heidän valmistamiaan ruokia ihan sattumalta, kun he toimittivat pikkujoulupurtavat työpaikalleni marraskuussa. Ruoka oli onneksi (mutta kylläkin aika odotetusti) oikein maistuvaa, ja sitä oli enemmän kuin riittävästi.

Tällaisia salaattiherkkuja tarjoiltiin R:n kummitädin syntymäpäivillä muutama viikko sitten.


Kun kävimme suunnitellutapaamisessa Paakkarin lounaspaikassa kysyin R:ltä, mikä hänelle on hääruoassa tärkein asia. Vastaus oli: "Että siitä tulee maha täyteen." Asia selvä, se varmasti järjestyy. Minulle tärkeintä roolia näyttelevät alkusalaatit, koska olen varsinainen salaattirohmu. Yleensä syön buffeteista lähinnä pelkästään alkupaloja enkä ota pääruokaa juuri lainkaan, koska alkupalat ja salaatit ovat mielestäni yleensä ruokailun parasta antia. Häämenuun valitsemamme pääruoka vaikuttaa kuitenkin niin makoisalta, että sitä aion kyllä ehdottomasti syödä!

kuva

Valikoimme pitopalvelun kaikista esimerkikkimenuista parhaat palat, yhdistelimme niitä, lisäsimme jonkin lisätoiveen ja koostimme näistä kaikista mieleisemme listan. Laatimamme menu näyttää tältä:

Vihersalaattia, päärynää, grillattua halloumia ja siiderivinegretteä
Kana-caesarsalaattia, parmesaania ja krutonkeja
Kasvis-couscoussalaattia

Nyhtöpossua ja makeaa omena-barbequekastiketta
Suolapaahdettuja maalaislohkoja
Kasvisgratiinia

Talon riihileipiä ja Paakkarin maalaisleipää sekä levitteitä
Coctailrönttösiä ja -riisipiirakoita


Nami!! Kyllä söisin, vaikka heti! On ihan mielettömän siistiä, kun pääsee kerrankin ihan itse valitsemaan aivan kaikki ruoat. Se tarkoittaa luonnollisesti sitä, että jokainen pöydässä oleva ruokalaji on meistä hyvä, eikä joukossa ole mitään epämieluisaa (nimim. en voi sietää graavilohta). Minusta on myös mahtavaa, että saamme mukaan pienen palasen minun kotiseutuani ja Kuhmon ruokaperinnettä rönttösten muodossa.

Oletteko koskaan syöneet moisia? Rönttönen on ruiskuoreen leivottu, riisipiirakan mallinen tai pyöreä suolainen teos, jonka täyte koostuu imelletystä puolukka-perunasurvoksesta. Rönttöset ovat parhaimmillaan hiukan lämpiminä oikean voin kanssa nautittuina. Äitini leipoo minusta heittämällä maailman parhaat rönttöset, ja senpä takia hän onkin tällä viikolla ahkeroinut 85 pikkurönttöstä pakkaseen odottamaan ihan meitä varten. Kyseinen leivonnainen jakaa vahvasti mielipiteitä, ja esimerkiksi kaenuulainen kaasoni ei piittaa niistä ollenkaan. Minulle ne ovat sen sijaan suurta herkkua ja maistuvat R:llekin. Osa vieraistamme ei välttämättä ole koko rönttösistä koskaan kuullutkaan, joten heille on siis luvassa ihan uusi makuelämys.

Olen minäkin joskus rönttösiä leiponut!

Ruokailun jälkeen illemmalla tarjoillaan tietysti kahvi aveceineen ja kakkuineen. Annoin R:lle valtuuden päättää hääkakun maun, ja hän valitsi suklaakakun. Yhdessä pitopalvelun kanssa pohdimme sen muotoa ja päädyimme maitosuklaamoussekakkuun, jossa on keksipohja ja päällä suklaakiille. Kakun kaveriksi tarjolle laitetaan kaasoni tekemiä sairaan hyviä mansikkaminikuppikakkuja eli mansikkahässäköitä ja kahdenlaisia pikkuleipiä, Leenan leipiä ja Ranskanvohveleita. Äitini leipoo kummatkin pikkuleivät, koska hän jos kuka hallitsee ne. Ihana äiti ja ihana kaaso myös! <3

Vapuksi tehty salmiakki-sitruunakakku maistui onneksi ihan yhtä hyvältä kuin näyttikin, vaikka resepti oli uusi ja vedin sen puolesta
vähän riskillä.

Syöminen on sitten mukavaa puuhaa, ja syömisen suunnitteleminen melkein yhtä mukavaa. Miltä meidän menumme kuulostaa teidän korviinne? Uskaltaisitteko kokeilla rönttösiä?


tiistai 26. kesäkuuta 2018

Hääkuvauspalaveri

Eiliselle illalle meillä oli sovittuna tapaaminen hääkuvaajamme Taavi Höltän kanssa. Täsmällisesti klo 18 aikaan ovikellomme soikin, ja sisään asteli iloinen nuori herra. Asunnon ihastelun jälkeen istahdimme teelle ja juttelimme pitkän aikaa mukavia kaikenlaisista aiheista. Kun pöytään katetut eväät oli syöty, siirryimme hiljalleen käymään läpi kuvaussopimusta, hääpäivän aikataulua ja toiveitamme kuvauksen suhteen. Taavi halusi myös nähdä hääpukuni, että voisi suunnitella kuvia paremmin. Hän innostui pitkästä hunnustani ja aikoi keksiä sen kanssa jotain kivaa potrettikuviin.

Kaikki postauksen kuvat: Taavi Hölttä. Ethän kopioi kuvia!

Katselimme gallerioita Taavin aikaisemmin ottamista hääkuvista ja pohdimme sellaisia potrettikuvauspaikkoja, jotka sopisivat meille parhaiten. Minun toiveissani oli metsää, puistomaista maisemaa ja jokin vesielementti, R puolestaan halusi jonkin arkkitektonisemman taustan. Koska sopiva kuvauslokaatioiden määrä on Taavin mukaan yksi tai kaksi paikkaa, ei sen enempää, oli jostain toiveesta karsittava. Siirtymiin menee kuulemma helposti vartti per kerta, joten useat siirtyvät syövät aikaa siltä tärkeimmältä eli kuvaamiselta. Koska metsäisissä ja puistomaisissa paikoissa tulee usein samantyyppisiä kuvia, päätimme valita jomman kumman niistä ja lisäksi kaupunkimaisen miljöön eli rakennukset.



Taavi ehdotti ensimmäiseksi paikaksi erästä melko lähellä keskustaa sijaitsevaa metsäpalasta, jossa on pieni söpö puusilta. Vaikka olen asunut Jyväskylässä jo kohta yhdeksän vuotta, en ole koskaan kyseistä paikkaa nähnyt! Taavi ei muistanut, virtaako sillan alla vettä, mutta jos ei virtaa, jää vesielementti sitten vain pois. Kuvan perusteella paikka muistuttaa ihanasti satumetsää! Toiseksi lokaatioksi valitsimme yliopiston Seminaarinmäen alueen, jolla seisoo vanhoja kauniita tiilirakennuksia. R toivoi paikaksi Seminaarinmäkeä, koska olemme vuoden 2011 tammikuussa tavanneet siellä ja se liittyy muutenkin vahvasti yhteiseen historiaamme.


 
Päivä tai pari ennen H-hetkeä Taavi käy katsastamassa paikat, tsekkaa ympäristöt ja miettii kuvakulmia jo valmiiksi. Potretteja on mukavampi räpsiä, kun ei ole kiire, vaan parin kanssa saa fiilistellä rauhassa. Kuvaukselle kannattaakin varata aikaa oikeasti reilusti, kaksi tuntia ei ole lainkaan liioiteltua. Onneksi siis menen kampaajalle jo seitsemältä aamulla..! Taavi marssii sisään kampaamoon melko lailla samoihin alkoihin ja kuvaa sekä kampauksen että meikin valmistumista. Sen jälkeen hän hurauttaa muutaman kilometrin päähän, jossa R:n isänsä ja veljensä kanssa pukee juhlatamineet päälleen. Sitten vuorossa on meidän kotimme, jonne minä menen pukemaan kaasojeni ja äitini kera. Sieltä lähdemme yhtä matkaa first look -kuviin, joista jatketaan sulavasti potrettien ottamiseen, vihkimiseen ja juhlaan. Kuvaajalla on tosiaankin pitkä päivä, koska hänen työaikansa päättyy vasta sitten, kun kimppu ja sukkanauha on heitetty klo 22 maissa illalla.
 
 
Potrettien aikana mukana kannattaa olla yksi avustaja, ja meille assistentiksi on lupautunut toinen kaasoni. Hänen tehtävänään on suoristella helmoja, asetella huntua ja kantaa kuvaajan toista reppua, jotta koko välineistö droneineen (!) päivineen saadaan mukaan. Hääpukuliikkeen myyjän vinkistä otamme kuvauksiin myös pukuni muovisen säilytyspussin (joka oli mekon liässuojana kuljetuksen aikana), jota voimme käyttää alustana estääksemme helmaa likaantumasta maassa pahasti.
 
 
 
Palaverista jäi tosi hyvä fiilis. Taavi oli supermukava, ja kaksi ja puoli tuntia hurahti ohi nopeasti. Olen entistäkin tyytyväisempi siihen, että valitsimme koko päivän dokumentaarisen kuvauksen ja sellaisen kuvaajan, jonka tyyli iskee meihin molempiin. Aikaisempaa suurempaan roolin astuu nyt mielessäni myös se, että tulemme kuvaajan kanssa hienosti toimeen ja viihdymme hyvin yhdessä. Tapaamisessa pääsimme tutustuman toisiimme paremmin ja rakentamaan luottamusta tärkeää ja jännittävää päivää varten... joka muuten on jo kahden viikon kuluttua!!!


maanantai 18. kesäkuuta 2018

Reilut kolme viikkoa H-hetkeen

Kolmen viikon kuluttua tähän aikaan hääviikko on juuri pyörähtänyt käyntiin. Kuinka outoa... Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, jäljellä olevat viikot tulevat kulumaan aivan hujauksessa. Uskomattoman paljon asioita on edelleen tekemättä, vaikka järjestelyt on aloitettu jo äit ja ajat sitten. Ihme juttu.

Viime viikolla tehty koekattaus. Minusta siitä tuli aivan ihana!
Outoa on myös se, miten montaa asiaa en ole tajunnut omilla aivoillani edes ajatella, vaan pari vuotta sitten saman rumban läpi käynyt kaasoni on niiden perään kysellyt. Tällainen juttu on esimerkiksi jääpalat, joita tarvitaan useita sankollisia. Niitä tulee sinkkisaaveihin (pitämään juomia kylmänä ruokailun aikana) ja booliastioihin. Mutta mistä ihmeen kummasta ne oikein pieraistaan? Kaasoni oli omien juhliensa aikaan äitinsä kanssa valmistanut jääpaloja  koko hääviikon kotipakastimessa, mutta meillä ei sellaiseen ole mahdollisuutta. Pakastimeemme ei tällä hetkellä edes mahtuisi kuin ehkä pari hassua jääpalaa, ja nekin vain jos kunnolla survoisi. Kaikenlaisia muitakin asioita pitää vielä pohtia: Kuka toimii hääparin potrettikuvauksissa kuvausassistenttina? Kuka päästää pitopalvelun sisälle juhlapaikalle puolen päivän aikaan? Kuka vastaanottaa bändin? Miten hääparin yöpymistarvikkeet saadaan kulkeutumaan hotellille? Kuka lämmittää iltapalan ja missä, ja kuka laittaa sen tarjolle? Mistä tulevat tarjoiluastiat iltapalalle (eivät kuulu pitopalvelun hoidettavaksi)? En voi olla muuta kuin kiitollinen siitä, että meillä on tehokkaat apujoukot taustatukenamme hoitamassa asioita.

Ihan kaikkiin kysymyksiin emme vielä viikko sitten pidetyssä kaasopalaverissa onnistuneet keksimään ratkaisua, mutta osa niistä sentään selvisi. Vaikka olemme joka päivä hoitaneet jotakin hääasiaa eteenpäin, ovat tulevien viikkojen illat silti kalenterissa täynnä häähommia: Tänään pidämme appiukolle toisen tanssitunnin, huomenna menen sopimaan kukka-asioista floristin kanssa ja torstaina haemme vihkisormukseni kultasepältä (miten jännää!). Ensi viikolla menen kampaajan kanssa hankkimaan hiustenpidennykset ja käyn viemässä hääpuvun korjaukseen. Tapaamme myös valokuvaajan ja rakennamme photobooth-seinän (silloin tuskin tulee enää polttareita "tielle"). Sitä seuraavalla viikolla leivomme kaasojen kanssa iltapalapizzat ja haemme hääpukuni takaisin kotiin.

Sopimatta ovat edelleen tapaamiset papin ja kanttorin kanssa sekä keskustelu käytännön asioista pitopalvelun, bändin, vihkijän ja avustajien kanssa. Menu pitäisi päättää ja tarvittavat lomakkeet lähettää käräjäoikeuteen. Askartelut ovat yhä kesken, ja häähankintojen ostoslista makoilee käsilaukkuni etutaskun pohjalla. Vielä puoli vuotta sitten en olisi millään uskonut, miten paljon viime hetken valmisteluja ja yksityiskohtien hoitamista näin isojen juhlien järjestämiseen liittyy. Onneksi olen luonteeltani sellainen, että rakastan asioiden järkkäilemistä.

Omat handuni ovat näköjään päässeet kuvaan.
Ilmoittautuessaan häihin kummitätini kirjoitti näin: Jokaisesta hetkestä juhlaa odotellessa kannattaa nauttia täysin siemauksin, sillä itse juhlapäivä menee hetkessä ohi ja monesti enempi tai vähempi "sumussa". Tämän viisaampaa neuvoa ei mielestäni voi antaa. Olen tähän asti nauttinut häiden valmistelusta tosi paljon, ja nautin siitä edelleen. Viime aikoina olen huomannut pienen häähumun vallanneen myös miesväen (puhun R:n lisäksi myös isästäni ja jopa veljestäni). Blogi on siitä kiva juttu, että tänne on ikään kuin vahingossa ikuistunut pohdintoja koko matkan varrelta. En tiedä, tuleeko niitä luettua enää myöhemmin, mutta on kiva tietää niiden olevan olemassa ja ylhäällä jossain, jos tekisi mieli muistella menneitä. :)

Häitä päin!


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Tanjan polttarit, jatko-osa

Edellisessä postauksessa aloittelin viikonloppuna koettua polttarisaagaa, ja nyt se saa jatkoa!



Lopetin eilen siihen, kun sain käsiini punaisen höyhenpuuhkan. Luulin sen edustavan Kiinaa, mutta olin väärässä. Lisätietojen avulla selvitin sen viittaavan Moulin Rouge -elokuvaan ja sitä myöten tietenkin Ranskaan. Arvasin heti, että nyt on luvassa jotakin jännää. Ja niin todellakin oli, sillä lensimme seuraavaksi Kauppakatua pitkin hääkirkkomme ohi tanssikoulu Ready Set Polelle. Paikka oli minulle entuudestaan tuttu, koska olen käynyt siellä muutama vuosi sitten tankotanssitunneilla. Lauantaina ei kuitenkaan ollut kyse tankoilusta, vaan tuolitanssista. Hoo!

Señorita sai ruokailun ohessa siemailla mojitoa ja mansikkamargaritaa. Puuhka pääsi tietenkin heti käyttöön.

Ryhmällemme oli varattu yksityinen tunti, eikä koko studiolla ollut ketään muita asiakkaita. Alkuun lämmittelimme mm. tyynyhipalla ja teimme tuolin kanssa akrobatiaa niin yksin kuin parin kanssa. Loppuajan 1,5 tunnin mittaisesta sessiosta käytimme tuolitanssikoreografian harjoittelemiseen Pussycat Dollsin tahtiin. Tanssiminen oli ihan älyttömän hauskaa, ja lajikin todella mieleinen! :D Tykkään juuri tuollaisesta keikuttelutanssista, ja ohjaaja Hulda oli aivan huippu tällaiseen hommaan. Olin tottakai pukeunut saamaani puuhkaan ja viljelin saliin kaikkialle ympärilleni punaisia höyheniä. Eipähän jäänyt kenellekään epäselväksi, missä polttarisankari oli liikkunut. ;)

"Siis mitä me tehdään seuraavaksi?"
No tällaista! Hattukin pysyi hienosti päässä.

Tanssimisen jälkeen siirryimme hilpeissä tunnelmissa Lounaispuistoon, jossa minun piti vielä kertaalleen esittää oppimani koreografia polttariyleisölle. Palkinnoksi sain pähkinöitä, juotavaa ja videovihjeen seuraavasta matkakohteesta. Videolla tanssittiin flamencoa, joten tiesin meidän lähtevän Espanjaan. Sinne oli sen verran pitkä matka, että piti mennä oikein autolla, ja puolisen tuntia myöhemmin pirssit parkkeerattiin naapuripitäjän rantamaisemiin. Ja millaisiin maisemiin!


Nurmelle rannan tuntumaan levitettiin piknikhuopia, joille kävimme istumaan. Välipalaksi tarjoiltiin espanjalaisittain insalata de rusaa ja oliiveja, mansikoita, patonkia ja tuorejuustoa, juustoja ja tomaattia, kaasoni leipomia keksejä, sipsejä ja vissyjä.


Nautiskelimme hetken rantamaisemista, kunnes oli aika taas lähteä lennolle. Minua käskettiin sulkemaan silmäni ja avaamaan kämmeneni, joihin tiputettiin jokin pikkuinen esine. Sokeanakin tunnistin sen legoksi ja arvasin meidän matkaavan Tanskaan. Hyppäsimme takaisin kulkuvälineisiin ja karautimme eteenpäin. Pitkän, pitkän matkaa eteenpäin. Ja vielä vähän. Mietin jo, että minne hevon kuuseen olimme oikein menossa. Viimein käännyimme soratielle ja päädyimme Etelä-Konneveden kansallispuiston liepeille Ilves-mökkiin, joka sijaitsi aivan omassa rauhassaan järven rannalla. Näkymät järvelle olivat aivan upeat ja suloisen suuomalaiset. <3

      

Tanskan teema oli hyggeily. Minut istutettiin välittömästi rentoilemaan sohvannurkkaan, tarjoiltiin juomia, aseteltiin kauratyyny niskaan ja annettiin hartiahierontaa. Hyggeily jatkui aina seuraavaan päivään saakka, mutta välissä kävimme vielä muutamassa maassa. Illiselle lähdimme maahan, jossa ruoka on rasvaista. Paikka piti arvata tästä kuvasta:

Aiheeseen liittyvä kuva
Kuva
En meinannut älytä millään, ketä kuvassa oleva lampi oikein muistutti. Tytöt hokivat vain, että Kaikki vihjeet eivät voi olla tortillapusseja ja Katso sen hiuksia! Ja niinpä minäkin jonkin aikaa ihmeteltyäni tajusin, että Donald Trumphan se siinä kajaanilaisessa vesistössä patsastelee. Illastimme siis Jenkkilässä, ja menussa oli kolmea erilaista pizzaa. Kun massut olivat täynnä, sain viimeisen vihjeeni, saunavastan. Suomi ja morsiussauna!



Kaasot olivat muiden laittaessa ruokaa käyneet keräämässä luonnosta kukkia ja koristelleet saunan todella kauniisti. Minulle oli tehty kasveista oma valtaistuin, jonka päällä sain istuskella. Saunomiseen kuului vaikka minkälaisia loitsuja, perinteitä, pahan ja eksien karkottamista sun muuta, mutta jääköön ne salaisuuksiksi. Tulevat morsiamet saavat sitten kokea ne omalla vuorollaan! ;) Uimassakin tottakai käytiin, ja tottakai alasti. Yksi koko viikonlopun mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun kyykötin pää polvissa laiturin nokassa kaikkien muiden seistessä tiiviissä ringissä ympärilläni ja hieroessa yhtä aikaa suolaa selkääni. Siinä minä kökötin, katselin minkä väristä kynsilakkaa kenelläkin oli ja läiskin samalla hyttysiä kuoliaaksi heidän jaloistaan.


Kylpyhuoneessa oli myös spa(kori), jonka hoidoista pääsin nauttimaan. Kasvojen kuorinnan jälkeen kaaso K levitti meille kaikille turvenaamiot, joita muhittelimme vartin verran saunan lämmössä. Sitten kaaso S kuori jalkani ja käsivarteni ja laittoi tukkaani hiusnaamion. Samalla sain ihanan päähieronnan. Saunoimme yhteensä varmaan kolmatta tuntia, ja sen lopputuloksena olo oli ihanan rentoutunut.



Saunasta päästyämme nostettiin herkut pöytään ja lähdettiin Ruotsinlaivalle, mitäpä muuta tekemään kuin laulamaan karaokea. Tai tässä tapauksessa singstaria. Muutamien vetojen jälkeen osa porukasta alkoi olla ihan simahtamispisteessä, ja he vetäytyivät mökin toiseen kerrokseen koisimaan. Minä jatkoin kaasojen ja kahden muun vieraan kanssa Party Aliaksella, jossa saimme taas mojovat naurut ja vatsalihakset kipeiksi. Minä ja parini kirimme takaa-ajoasemasta ylivoimaiseen voittoon, mikä oli kilpailuhenkiselle morsiamelle tietenkin erittäin mieleinen asia. :D

Viimeisenä pystyssä kolmen aikaan yöllä olin minä kaasojeni kera. Menimme laiturille ihailemaan peilityyntä järveä ja kuuntelemään lintujen laulua. Kun kyllästyimme hyttysparveen, vetäydyimme hiljalleen yöpuulle. Kaaso K alkoi välittömästi tuhista vieressäni, mutta minä en saanut nukutuksi. Päässäni pyörivät päivän aikana suoritetut tehtävät, kaikki se jännitys ja ennen kaikkea kiitollisuus siitä, että rakkaat ystäväni olivat loihtineet kaiken tämän vain minua varten. Se tuntui uskomattomalta.

Sunnuntaiaamuna nousin ensimmäisenä ja kuljeskelin ulkona viileässä ilmassa. Muu väki alkoi kokata herkullista brunssia, jolla tarjoiltiin mm. kotitekoisia croissantteja, maailman maukkainta munakokkelia (8 munaa ja 2 dl kermaa, ihmekös että oli hyvää), hedelmiä ja teetä, jossa oli kultahippuja.


Mökki piti luovuttaa vasta puoli kahdelta iltapäivällä, joten ehdimme vielä hyvin hyggeillä siellä. Koska aurinko paistoi niin ihanasti, viritimme patiolle viltit ja tyynyt ja menimme sinne ottamaan aurinkoa. Morsiuspassissa oli vielä yksi tyhjä sivu, ja halusin täyttää sen jollain. Niinpä viimeiseksi tehtäväkseni annettiin kirjoittaa räppi, joka kokosi yhteen koko polttariviikonlopun ja jossa piti käyttää polttarilaisten antamia sanoja. Niitä olivat esimerkiksi turve, uhrilahja, tuisku, tissit, puuhka, itikka ja kauha. Biisipohjaksi määrättiin JVG:n Pienissä häissä. Ja kas näin syntyi räppi Ei-niin-pienissä polttareissa, jonka esitin bikinit päällä ulkona. Tilaisuudesta otettua videomateriaalia en vielä ole uskaltanut katsoa... :'D

Tyytyväinen Bride to be  Nalle Puh-pyyhkeensä päällä.
Ympärillämme pyöri jostain syystä valtavasti perhosia. Ne olivat rohkeita ja istuskelivat pitkiä aikoja käsivarsillamme.

Valitettavasti kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös polttarini. Niinpä pakkasimme autot ja lähdimme ajelemaan kohti kotia kesäisessä auringonpaisteessa. Paluumatkalla Jyväskylään pistäydyimme vielä jäätelöllä. Kotiin päästyäni vaihdoimme heti kuulumiset R:n kanssa ja saimme kuulla toistemme polttarimeiningeistä. Koko ilta meni vähän sumussa, kun muistelin kaikkia ihania yksityiskohtia, jotka viikonloppuun olivat sisältyneet. Arvostan todella sitä, että tytöt olivat ottaneet huomioon intohimoni matkusteluun, aikaisemman työni Aurinkomatkoilla ja rakkauteni tanssiin. Sain elämäni jymy-yllätyksen, ja kaikki oli niin hienosti ja tarkasti suunniteltu, etten olisi osannut uskoakaan. Kiitollisuuden tunne on valtava. Koko reissun ajan yksi ystävistäni toimi valokuvavastaavana ja otti polttareiden aikana yli 150 kuvaa. Se oli aivan superdupermahtava juttu, koska kuvien kautta kaikki muistuu mieleen vielä paremmin ja voimme nauraa ilmeille ja tilanteille vielä vuosienkin päästä.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kiitos jengi! Rakastan teitä.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

POLTTARIIIIIT !!!

Minua on huijattu!!! Jymäytetty oikein toden teolla! Minähän vasta viime viikolla kirjoitin nähneeni polttariunia ja alkaneeni epäillä kaasojen viikonlopun reissusuunnitelmien todenmukaisuutta. Ja silti minut onnistuttiin yllättämään aivan 1000. Elättelin vielä perjantai-iltana vienoja toiveita juhlinnasta, mutta kun näin lauantaiaamuna kaaso K:n Instagramiin lataamat kuvat kotikaupungistamme, luovuin ajatuksesta. Polttarit olisivat jonain toisena viikonloppuna. Mutta mitä vielä, hänen paikkakunnalla asuva siskonsa oli ottanut kuvat ja lähettänyt ne K:lle julkaistavaksi ihan vain tätä huiputusta varten! Minä kuvittelin olevani lähdössä kaverini kanssa rakentamaan photobooth-seinää häitämme varten, mutta kun ovikello soi, seisoi rappukäytävässä koko polttariporukka upeisiin teema-asuihin sonnustautuneena ja huusi täysillä "YLLÄTYYYS!"

Meinasin saada slaagin! Olin varmaan niin pölähtäneen näköinen, ettei ole tosikaan. Olin aamun jälkeen ehtinyt jo orientoitua ihan muihin toimintoihin kuin polttareiden alun odottamiseen, ja kesti hetken aikaa, ennen kuin pääsin jälleen takaisin maan pinnalle. Yksi ensimmäisistä lausahduksistani taisikin olla: "Mutta mä en ole pessyt hiuksia!!" Onneksi sentään olin sheivaillut kinttuni edellisenä iltana, ettei minun tarvinnut läksiä liikenteeseen karvajalkana. Olin niin innoissani ja hämmentynyt, että aloin täristä ja laitoin piilaritkin vahingossa vääriin silmiin... xD

En ollut yhtään yllättynyt. :'D Ja näin hienoissa kledjuissa tosiaan avasin vierailleni oven. Mähän luulin meneväni raksahommiin!

Kaaso S ilmoitti meidän olevan lähdössä lentokentälle ja iski käteeni pakkauslistan, Bridal Passportin ja matkalaukun, johon ruumaan menevät tavarat laitettaisiin. Käsimatkatavaraksi sain napata jonkin kassin kotoa. Kun aloin pakata, soi ovikello uudestaan. Ehdin jo hetken verran laskeskella, kuka porukasta vielä puuttuu, kun sisään asteli R:n polttariseurue. Menin entistä enemmän sekaisin! Olin ollut jo hiukan huolissani, kun R:n bestman ei ollut vieläkään ilmoittanut minulle R:n polttaripäivää, vaikka olimme sopineet sellaisesta järjestelystä jo ajat sitten. Mutta miehet olivatkin vetäneet yhtä köyttä naisten kanssa ja sopineet yllättävänsä meidät molemmat yhtä aikaa. Koska R tiesi minun polttarieni päivämäärän, oli hänen tehtävänsä pitää minut aamulla jollain verukkeella kotona, etten keksisi lähteä lenkille tai muuta vastaavaa. Jos minulle olisi kerrottu R:n polttareiden ajankohta, olisin ruvennut järjestämään meille samaiselle päivälle "jotain muuta ohjelmaa", ja R olisi tietysti pistänyt kapuloita rattaisiin, koska tiesi sen olevan minun päiväni. Siitä taas olisi saattanut seurata omituisia vinkeitä. Aikamoisia kutaleita nuo polttarien järjestäjät!

Matkaan lähden, matkaan lähden!

Noh, joka tapauksessa pakkasimme kumpikin kamppeemme valmiiksi, R meni menojaan ja minä sain ylleni mielettömän hienon pinkin lentoemännän asun, johon kuului myös mahtava hattu. Ruumaan menevät tavarat oli jo jossain välissä ehditty kiikuttaa jonnekin talteen, en edes huomannut milloin. Lopulta olin valmis lähtemään seurueeni mukaan, ja tiemme kulki läheiseen puistoon. Siellä minulle ojennettiin Morsiuspassi, johon tuli päivän mittaan tehdä muistiinpanoja. Seuraavaksi vannoin ja allekirjoitin matkavalan, minkä jälkeen skoolasimme kuohuviinillä (tietysti vaaleanpunaisella sellaisella). Kuulin, että olimme lähdössä maailmanympärysmatkalle, jossa minä toimisin matkanjohtajana. Tehtäväni oli vihjeiden avulla selvittää matkakohde (olin kyllä ihan surkea arvaamaan niitä :D) ja päätellä asujen perusteella, kuka seurueen jäsenistä toimisi siellä paikallisoppaana. Tuekseni sain Bride to be -viirin, jotta porukka näkisi, missä matkanjohtaja viipottaa, sekä pillin, johon puhaltamalla pitäisin seurueeni koossa.


Fly pink!



Ensimmäinen vihje oli pussillinen durian-sipsejä. Durian on maailman pahanhajuisin hedelmä, johon olen (valitettavasti) päässyt tutustumaan asuessani Aasiassa. Kohteemme olikin minulle tuttu Thaimaa! Lennon ajaksi sain hartioilleni matkatyynyn ja silmilleni suojuksen, että voisin torkkua mukavasti matkalla. Samalla kuuntelimme kaiuttimesta maan perinteistä musiikkia. Minua pyöritettiin muutama kierros akselini ympäri ja taluteltiin puiston toiseen päähän − lyhyt lento siis. :D Perillä paikallisopas kertoi, että Thaimaassa on tärkeää pyytää avioliitolle siunaus hengiltä. Niinpä sain rakentaa vapaavalintaiselle alttarille (= puistonpenkille) uhrilahjan ja pyytää sen avulla henkiä olemaan suosiollisia liitollemme. Uhrilahjan valmistusta varten sain jokaiselta polttarilaiselta yhden tavaran: kankaisia kukkia, lein, aidon orkidean oksan, punaisen liinan, pähkinäpussin ja ne durian-sipsit. Sain myös käyttää apuna luonnon antimia. Väsäsin kerrassaan hienon systeemin, ja sen valmistuttua sytytimme kynttilät ja esitin toiveeni hengille.




Kun rasti oli suoritettu hyväksytysti, sain kirjoittaa mietteeni Morsiuspassiin ja paikallisopas kuittasi sen leimalla: hän punasi huulet ja moiskautti pusun vihkon reunaan. Miten ihana idea! Sain päivän aikana paljon kauniita pusuja. :)

Runoilua Morsiuspassiin.
Muisk!

Tehtävän jälkeen sain vihjeen seuraavasta kohteesta. Vihje oli pieni pitsirulla, jonka sisällä luki paperinpalalla Barack Obama on täältä kotoisin. Yhdysvallat ei riittänyt vastaukseksi, vaan tarvittiin osavaltio. Lisävinkin jälkeen osasin sanoa, että se oli Hawaiji! Silmäni sidottiin jälleen, ja tällä kertaa lensimme vähän pidemmän matkan puistosta Jyväskylän keskustan Kauppakadulle, jonne laskeuduimme suorittamaan rastia.

Näin minua taluteltiin eessuntaas. Minusta tuntui koko ajan, että olen törmäämässä johonkin puuhun, siksi ilme on noin epävarma. :D

Hawaijilainen paikallisoppaani kertoi, että lokaaleihin hääperinteisiin kuuluu morsiamen sulhaselleen esittämä hulatanssi. Sain valita yhden polttarijoukostamme esittämään R:ää, ja valitsemani henkilö puettiin hawaijipaitaan. Musat soimaan, lei kaulaan, hulavanne lanteille ja ei kun tanssimaan. Minulla ei ollut hajuakaan, miten hulaa oikeasti tanssitaan, mutta heiluin johonkin suuntaan ja ansaitsin sillä raikuvat aplodit. :D

Sulhaskandidaatti ei tässä vaiheessa vaikuttanut vielä oikein vakuuttuneelta. Onneksi tilanne muuttui myöhemmin.

Kun Hawaijin tehtävä oli kuitattu ja leimattu suoritetuksi, kaiveltiin laukusta tortillapussi. Vamos a Mexico, jajajaja! Meksiko sijaitsi ravintola Amarillossa, jonne menimme syömään lounasta. Minun piti maassa oleskelun aikana käyttää vähintään viittä espanjankielistä sanaa, mutta käytin kyllä ainakin kahtakymmentä!

Iloinen hulaaja Amarillon terassilla.

Vihje seuraavaan maahan oli hieman hämmentävä, punainen höyhenpuuhka. Mitä se sitten meinasi, olikin vähän mutkikkaampi juttu. Mutta ettei postaus venyisi aivan maratonmaiseksi, jatkuu matkamme seuraavaan maahan vasta huomisessa kirjoituksessa!

torstai 7. kesäkuuta 2018

Ajatuksia polttareista

Olin yhtenä päivänä käymässä kaupungilla ja laskeuduin liukuportaita pitkin alaspäin, kun kuulin toisen kaasoni huikkaavan minulle. Hän työskentelee eräässä vaatekaupassa keskustassa, oli nähnyt minut sinisine nahkatakkeineni ja tuli moikkaamaan. Juttu luiskahti hääasioihin ja sitä kautta myös polttareihin. Kaaso meni aivan muikean näköiseksi ja hymisteli, että sitähän ei voi tietää, onko polttareita tulossa vai ei... että onko mitään suunniteltu, ei varmaan ole... Ja hymyili niin tietäväisesti, että! Hän on järjestelyiden ytimessä, ja minulla puolestani ei ole harmainta haisuakaan koko asiasta. Pääteltävissä mielestäni joka tapauksessa oli aika selvästi, että jonkinlaiset polttarit näiden naisten käsissä ovat pääni menoksi syntymässä.

Kuva
R on viime aikoina vähän väliä puhellut aiheesta, ja hän tietää myös polttareideni ajankohdan. Koska viikonloppuja ei niin mahdottomasti ole enää jäljellä, on niiden pakko olla melko pian − ne siis lähestyvät vääjäämättä! Eilen illalla kahdeksan aikaan R kysyi, että mitä jos minut haettaisiin juhlimaan nyt. Totesin vain, että bileet jäisivät melko lyhyiksi, koska suurimmalla osalla meistä on seuraavana päivänä töitä. :D Mutta ehkä ensi viikonloppuna..? Kaasoni ovat tosin molemmat ilmoittaneet olevansa silloin poissa maisemista, toinen kotikonnuillaan ja toinen miehensä siskon valmistujaisissa Oulussa. Mutta ovatko nämä menot sittenkin hämäystä!? R:n on kutsunut veljensä tänne viikonlopuksi Olutsatama-tapahtumaan, ehkäpä juuri siksi että hänellä olisi seuraa minun riekkuessani polttaritouhuissa? Tai sitten vain kuvittelen.

Kaikenlaista sitä tuleekin mietittyä! Viime yönä näin varmaan tästä johtuen unta, jossa minulla oli maailman tylsimmät polttarit. Ensin selkääni piirreltiin mustalla permanenttitussilla härskejä kuvia, sen jälkeen istuimme tuntikausia hiljaa jossain nuhruisessa baarissa ja lähdimme lopulta kaikki yksin kotiin. Todennökäisesti (ja toivottavasti) tosielämässä päivä on vähän erilainen.

Kuva

Jo syksyllä minulta kysyttiin lista niistä henkilöistä, jotka haluan polttareihini kutsuttavan, ja tiedusteltiin toiveita ja sellaisia asioita, joiden tekeminen tuntuisi ikävältä. Samaan syssyyn kaasot totesivat, etten varmaankaan halua tulla kotiin yöksi. Mitään kovin erikoisia toivomuksia tai kieltoja en mielestäni heille antanut: ensisijaisesti toivoin paljon kaikenlaista pientä touhua ja tekemistä koko porukalle yhteisesti. Sanoin pukeutuvani ihan mihin tahansa asuun, mikä minulle annetaan (vaikka dinosauruspukuun tai tyllihameeseen tai vaikka molempiin yhtä aikaa), mutta en halua kaupitella mitään kenellekään tai tehdä muuta liin noloa. En myöskään haluaisi päättää iltaani baariin. Painotin, ettei polttareiden tarvitse olla kalliit, koska en halua ihmisten joutuvan maksamaan itseään kipeiksi minun juhlapäiväni takia. Kivaa tekemistä kun voi kehittää vaikka kuinka paljon myös ilmaiseksi tai todella edullisesti.

Jokin liikuntajuttu polttaripäivänä olisi ihan huippu. Monet tämän kesän morsiamet pääsevät varmaankin HimoClubille treenamaan pyllynpyöritystä twerk-tunnilla, kuten me teimme hääbloggaripäivänä! Kuva: Valoisia kuvia

Milloinkohan polttaripäivä oikein koittaa? Koska pidän yleensä kaikkia lankoja käsissäni hyvin tiukasti, on kerta kaikkiaan aivan outoa, kun tämä asia on täysin hämärän peitossa. Mahanpohjassa tuntuu hassu kutkutteleva tunne, jonka vasta vähän aikaa sitten tunnistin jännitykseksi. Taidan odottaa polttareita enemmän ja innokkaammin kuin olisin uskonut.