torstai 28. joulukuuta 2017

Ratkaisu kynsipulmaan


Joulu tuli ja meni, ja ihana se olikin. Vietimme aaton vanhempieni luona Kainuun lumimaassa, jossa puut olivat huurteessa ja kaikkialla puolen metrin hanget. Maisema oli todella kaunis ja jouluinen! Joulupyhien jälkeinen päivä eli eilinen oli sekin mukava, kun huomasin aamulla saaneeni blogin kommenttikenttään postia Love Me Do:lta: Always Yours oli nimetty Vuoden Uusi Hääblogi 2018 -kisan finaaliin! Olen siitä todella iloinen, ja kiitos kuuluu kaikille nimeäjille. :) Nyt on vuorossa äänestys, jonka päätteeksi kruunataan Vuoden Hääblogi - ja Vuoden Uusi Hääblogi -kategorioiden voittajat  Love Me Do -messuilla Helsingissä 21.1.2018. Jos tämä blogi on suosikkisi, anna ihmeessä äänesi täällä täällä!


Eilen kotiin päästyäni ihastelin vielä kertaalleen läpi joulupukin tuomiset. Aattoiltaan mennessä kuusen juureen oli nimittäin kertynyt aika kasa paketteja, ja minäkin sain niistä muutaman. R:n antama lahjasta paljastui yllätyksekseni ratkaisu kynsiongelmaan, josta marisin tässä postauksessa. Silloin mietiskelin, kuinka ihmeessä saan hääpäivään mennessä siistittyä jatkuvasti katkeilevat ja lohkeilevat kynteni, kun en raaski satsata rahaa kynsienlaittoon ammattilaisella. Armas mieheni oli ilmeisesti kuunnellut jorinoitani ja valitteluani, koska joulupaketti sisälsi lahjakortin rakennekynsien laittoon hääpäivää varten. Oujee! Saan sittenkin kauniit kynnet, eikä minun tarvitse yrittää liimailla koristetimantteja itse lakkaamieni kynsien päälle tai koittaa pelastaa tilannetta kynsitarroilla. Kiitos muru! <3


Myyjä oli kertonut R:lle, että liuskoittuville kynsille rakennekynnet ovat parempi vaihtoehto kuin geelikynnet. Vaikka rakennekynnet ovat kuulemma hieman kalliimmat, pysyvät ne varmemmin hyvinä ja paikoillaan. Täytynee käydä laitattamassa kädet kuntoon jo ajoissa, että ehdin tottua uusiin omituisiin jatkeisiin sormien päissä ennen varsinaista juhlapäivää. Olen siinä uskossa, että kynsien pitäisi pysyä kohtuullisen hyvinä noin kuukauden verran (ellen sitten onnistu saamaan niitä irti sitä ennen), eli näin ollen saan nauttia laitetuista kynsistä myös häämatkalla ja vielä vähän aikaa sieltä palattuanikin.


Suosituimpia hääkynsimalleja kuuluu olevan klassinen ranskalainen manikyyri. Minä haluaisin ehkäpä liukuvärjätyn manikyyrin ja sekaan hieman blingiä, jolloin kynnet voisivat näyttää vaikkapa tältä: 

Discover and share the most beautiful images from around the world
Kuva
Kuvahaun tulos haulle french manicure wedding
Kuva
Kuvahaun tulos haulle french manicure wedding
Kuva
Вариации_на_тему_французского
Kuva
Ehdin jossain vaiheessa jo suunnitella kaasojen palkkaamista kynnenlakkaajiksi juhlapäivää edeltävänä iltana, mutta taidankin jättää sen väliin. Ihanaa päästä hemmoteltavaksi ennen häitä!

perjantai 22. joulukuuta 2017

Kaasohenkarit ja syötävä joululahja


Olen luvannut ostaa ihanille kaasoilleni lahjaksi mekot hääpäiväämme varten. Tytöt ihastuivat samaan mekkomaliin, ja minä kihertelin tyytyväisenä, kun mekot ovat sitten keskenään samanlaiset. Puvut ostetaan jossain vaiheessa vuodenvaihteen jälkeen, ja kerron niistä sitten lisää. Kaunis mekko ansaitsee kuitenkin seurakseen kauniin vaateripustimen, joten näpertelin jouluaskarteluinnostuksissani kummallekin kaasolle lahjaksi nimikoidut henkarit. Meillä ei ole ollut tapana vaihtaa kavereiden kanssa lahjoja jouluaikaan, mutta tällä kertaa halusin antaa heille pienet muistamiset. Alunperin bongasin idean henkareiden koristelusta tästä blogista, mutta inspiraatiokuvia löytyy myös muualta.


Valkoisiin puuhenkareihin törmäsin jo aiemmin syksyllä Biltemassa etsiessäni kuumaliimapyssyä, ja viiden henkarin setti maksoi muistaakseni vitosen. Nimet leikkasin tulostetun ja paperista saksitun "muotin" avulla glitterpaperista, jota minulla oli valmiina kaappieni kätköissä. Mielestäni lopputuloksesta tuli aika kiva! Katsotaan, josko söpöt henkarit mekkojen kera sattuisivat ikuistumaan hääpäivänä johonkin valokuvaankin.


Kaveriksi pakettiin laitoin kourallisen kotitekoista lakritsitoffeeta, jota tein työpaikan glögihetken ruokalahjanvaihtoon. Keittelin kerralla isomman satsin ja ripottelin toffeita lisukkeiksi muihinkin lahjoihin. Syötävät lahjat ovat siitä hyviä, ettei kenenkään nurkkiin jää vahingossakaan pyörimään mitään epätoivottua tavaraa. Ja kukapa nyt ei tykkäisi syömisestä. :D Saaja todennäköisesti myös ilahtuu siitä, että lahjan antaja on nähnyt vaivaa muistamisen eteen.


Kaasot saivat pakettinsa eilen. Toisen kotona piipahdin vaihtamassa kuulumisia ja maistamassa juuri uunista tulleita karjalanpiirakoita, tämä kaaso kun on melkoinen leipuri. Jatkoin tonttuilua polkemalla toisen kaason kotikulmille puoli kymmenen aikaan illalla, kun säleverhot oli varmasti jo suljettu ja pariskunta hiljalleen käymässä yöpuulle. Oli aika veikeä olo, kun hipsin hiljaa oven taakse, jätin pakettini näkyvälle paikalle keskelle etukuistia ja kirmasin karkuun. Kuulin, että oli ollut aika jännää löytää aamulla tontun tervehdys oven takaa.


Tässä vielä reseptini herkulliseen toffeeseen. Se on ollut kirjoitettuna reseptiarkistooni jo vuosikaudet, joten en edes muista, mistä olen sen alun perin saanut. Teen toffeeta yleensä puoli annosta kerrallaan, jolloin keittäminen kestää puolisen tuntia. Tähän satsiin sekoitin lisäksi reilun ruokalusikallisen Utterkramin raakalakritsijauhetta, joka antoi toffeelle ihanan, vienon lakritsin maun.

5 dl sokeria
5 dl kermaa
0,5 dl tummaa siirappia
2 tl vaniliinisokeria
50 g margariinia

Sekoita kerma ja sokeri kattilassa ja kuumenna seos kiehuvaksi. Lisää siirappi ja keitä noin tunti. Sekoittele usein, koska seos palaa herkästi pohjaan. Kun kylmään veteen tiputettu tippa toffeeta jähmettyy heti pisaraksi eikä leviä lasiin, on keitos valmista. Lisää margariini ja vaniliinisokeri sekä halutessasi muut mausteet (kuten kaneli, piparimurut, kuivatut karpalot tai lakritsijauhe) ja kaada uunivuokaan öljyllä sivellyn leivipaperin päälle. Anna jähmettyä viileässä, paloittele ja pakkaa.


 Hyvää ja iloista joulua kaikille! :)

maanantai 18. joulukuuta 2017

Jos hääkakku olisi suolainen

Minulla oli toissapäivänä synttärit, ja mittariin kilahti 27 vuotta. Syntymäpäivillä ei yleensä ole minulle mitenkään hirmuisen suurta merkitystä, enkä pidä niitä omalla kohdallani mitenkään erityisinä juhlapäivinä. Tämä on kuitenkin nyt se ikä, minkä ikäisenä astelen avioon, joten täytyihän sitä hieman juhlistaa. Kävinkin eilen kauneimmissa joululauluissa, minkä jälkeen popsimme porukalla synttäriherkkuja meillä kotona ja tunnelmoimme kynttilänvalossa. Syntymäpäivät ovat aina hyvä tilaisuus testata uusia reseptejä, joten tällä kertaa kokeilevan keittiön testiin ja raatilaisten arvioitavaksi pääsi salaattikakku. 


Vielä muutama kuukausi sitten en edes tiennyt, mikä salaattikakku ylipäänsä on. Koko Suomi leipoo -ohjelmaa seuranneille se kuitenkin tuli syksyn aikana tutuksi ja inspiroi myös minut kokeilemaan hieman erilaista suolaista kakkua. Ohjelman resepteistä valitsin testiin Könkään kutsu -nimisen luomuksen, jonka ohjeen näet täältä. Kakun valmistaminen ei ole vaikeaa, mutta kolmen erilaisen täytteen vuoksi siihen menee melko paljon aikaa. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen: todella juhlavan näköinen ja oikein hyvänmakuinen.

Kaikki eivät pidä makeista kakuista, tai makeista leivonnaisista ylipäänsä. Mitä tällöin voi tarjota häävieraille kahvin kanssa? Aika hassua olisi leikata kakkua vain tradition vuoksi ja jättää se sitten syömättä. Olisihan se ihan kiva, että hääpari itsekin pitäisi tarjoamastaan ruoasta. Niinpä minulle tuli mieleen, että hääkakku voisi siinä tapauksessa olla suolainen. Miksipä ei? Kerran näin yhdessä hääohjelmassa parin leikkaavan pitsaa, koska he eivät pitäneet kakusta.


Jos suolainen kakku kiinnostaa, kannattaa kokeilla tätä ohjetta. Kakkua voi tehdä tietenkin myös muihin juhliin esimerkiksi voileipäkakun tilalle. Minä teen tätä luultavasti joskus uudestaankin, koska maku oli erittäin hyvä ja koko kakku mukavan kostea. Puolittaisin kuitenkin lohimoussen määrän ja lisäisin kasviskerrokseen runsaammalla kädellä porkkanaraastetta. Lempparini koko kakussa oli Maalahden limpusta tehty muru, jota olisin voinut lusikoida napaani isot kasat vaikka ihan sellaisenaan. Nam!




keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Hääkorvikset – kimallusta kehiin


Huh, nyt on kaikki tämän vuoden pikkujoulut jouluiltu. Minulla olikin niitä kokonainen kolmen viikon putki, ensin kahdet firman pikkujoulut ja viime viikonloppuna vielä yhdet kaverijoulut.  Kimalleharakka kun olen, käytän mielelläni juhlissa blingein varustettuja koruja. Lokakuisilla Love Me Do -messuilla bongasin Ninkan pisteeltä aivan ihastuttavat pisaranmalliset korvikset, jotka olivat messutarjouksessa. Nappasin korut mukaani ja pääsin nyt pikkujoulussa ensimmäisen kerran niitä pitämään.


Korujenkäyttöni on siitä hieman hassua, että käytän arkena kultaa ja juhlissa hopeaa. Blingblingit tulevat vain niin kauniisti esiin vaalealta pohjalta, ja spesiaalitilanteissa tekee mieli pukea päälle juuri jotain säikyvää. Hääpukuuni halusin nimenomaan hopeanväriset koristeet, ja myös koruni hääpäivänä tulevat olemaan hopeisia. Ninkalta ostamani korvikset ovat niin kauniit, että pääsevät koristamaan korvanlehtiäni myös häissä. Ne sopivat oikein passelisti pukuuni ja ovat sopivan näyttävät olematta kuitenkaan liian överit.


Mietinnässä on vielä, haluanko mukaan myös rannekorun ja kaulakorun. Kaulakorua minulla ei ole valmiina, mutta rannekorun saisin lainaan yhdeltä ystävältäni. Se olisikin kunnolla "jotain lainattua", koska samaista korua piti häissään myös kolmas ystäväpiirimme jäsen. :D Sukulaisten ja tuttujen nurkat ja korurasiat kannattaakin näköjään käydä läpi myös hääpäivän asusteita etsiessä, ei ainoastaan koristemetsällä.





P.S. Oletko jo ehdottanut suosikkiasi Vuoden Hääblogi -äänestykseen? Jos et, tee se ihmeessä täällä! Jos olet tykännyt lukea tätä blogia, voit ehdottaa sitä kategoriaan Vuoden Uusi Hääblogi 2018. Olen mielissäni jokaisesta ehdotuksesta! :) Eniten ehdotuksia saaneet blogit etenevät finaalivaiheeseen, jolloin lukulista julkaistaan kaikkien nähtäville. Ainakin itselleni se on männävuosina toiminut hyvänä vinkkinä uusista blogeista, joista häähumua voi seurata. ^^




 

torstai 7. joulukuuta 2017

Harjoitusta hääjuhlaan: Itsenäisyyspäivän kinkerit



Onnea Suomi, 100 vuotta mittarissa!


Eilen meillä juhlistettiin Suomen satavuotisen taipaleen kunniaksi itsenäisyyspäivää hieman erikoisemmin. Muutama viikko takaperin talven ensimmäistä riisipuuroa keitellessäni keksin nimittäin, että mikä olisikaan mukavampi tapa viettää juhlapäivää kuin yhdessä ystävien kanssa ja hyvästä ruoasta nauttien. Hääjärjestelytaajuudelle virittyneet aivoni alkoivat saman tien kehitellä itsenäisyyspäivän illaksi juhlakokonaisuutta, menua ja koristeluita. Sovin asiasta R:n kanssa ja lähetin saman tien tyttökavereidemme yhteiseen whatsapp-ryhmään kyselyä, kiinnostaisiko heitä miehineen tällainen idea. Ja kiinnostihan se!

Koska suunnitelmani ruokatarjonnan suhteen oli varsin kunnianhimoinen, aloitin leipomisen jo reilua viikkoa etukäteen. Meillä ei ole autoa, joten kuljemme ruokakaupassa pyörällä. Koska syöjiä oli yhteensä peräti yhdeksän, piti meidän polkea kolme reissua, että saimme kaikki tarvittavat kamppeet kasaan. Vaikka valmistelut aloitettiin mukamas riittävän ajoissa, tuli lopulta kuitenkin kiire. Esimerkiksi koristeet eli metsästä haettavat havunoksat lähdin keräämään vasta itsenäisyyspäivän aamuna. Illan kiireessä meinasin kuitenkin kokonaan unohtaa asettaa ne paikoilleen, ja tökkäsin ne tarjoilulautasille viime tipassa ennen ruokailua.


Kun ruoat tekee itse, on hommaa luonnollisesti paljon enemmän kuin silloin, jos sapuskat tulevat valmiina jostain. Kaikkea ei myöskään voi tehdä kovin paljoa ennakkoon, joten esimerkiksi lohimedaljongit paistoimme R:n kanssa alkupalojen nautiskelun jälkeen juuri ennen pääruokaa muiden seurustellessa olohuoneessa. Hääräsin keittiössä käytännössä koko päivän aamukymmenestä iltakymmeneen, ja tänään olin töissä ihan rättipoikki. Itsänäisyyspäiväkekkereiden perusteella olenkin erittäin tyytyväinen, että päätimme varata häihimme pitopalvelun, emmekä alkaneet säätää ruokien kanssa itse. Juhlissamme oli seitsemän vierasta, mutta häissä tulee luultavasti olemaan yli kymmenen kertaa enemmän. Koska jo näiden seitsemän kanssa oli aikamoista hötäkkää, uskon häihin palkatun ruoanvalmistustyövoiman olevan joka pennin arvoinen niin hermojen kuin ajankin säästön kannalta.


Näistä juhlista opin myös, ettei hääaamulle tai -päivälle todellakaan kannata jättää enää mitään ylimääräistä tehtävää. Kaikki, minkä voi tehdä aiemmin, kannattaa myös tehdä aiemmin! Muuten voi hyvinkin käydä niin, että ne koristeet unohtuvat, ja sitten harmittaa. :D Hääpäivään liittyy muutenkin extrajännitystä ja usein melko tiukat aikataulut varsinkin aamulla, joten ylimääräinen stressi silloin on tosiaankin ylimääräistä. Aikataulusta lienee parasta suunnitella jo valmiiksi hieman väljä, koska aikaa kuluu yleensä ennemminkin aiottua enemmän kuin vähemmän. Eilinen suunnitelma meni mönkään iltapäivällä koittaneen jälkiruokakatastrofin seurauksena, kun onnistuin pilaamaan puolukkasemifreddomme käyttämällä siihen lokakuussa (!!) vanhaksi menneitä kananmunia. Asian laidan tajusin toki vasta siinä vaiheessa, kun satsi oli jo pakastimessa. Pienen kiukuttelun ja masennuksen jälkeen R haki minulle kaupasta aineet uuteen jälkiruokaan, ja söimme aterian päätteeksi oikein herkullista lakkapannacottaa. Problem solved. Onneksi oli hieman sitä ylimääräistä aikaa, joten toisen jälkiruoan ehti vielä tehdä.


Itse juhlista sen verran, että ne onnistuivat kokonaisuudessaan oikein hyvin, kaikesta säädöstä ja sähellyksestä huolimatta. Ensin kilistelimme alkumaljat ja popsimme alkupalat olohuoneen puolelle virittämästäni coctail-pöydästä, sitten siirryimme syömään pääruokaa ihan oikean pöydän ääreen. Ruoka oli vieraiden mukaan hyvää ja sitä oli riittävästi. Illan ohjelmana oli vapaan seurustelun ja joulukorttien vaihdon lisäksi Suomi-aiheisen soittolistan kuuntelua, lapsuusaikojen muistelua ja Linnan juhlien katsomista täydellä mahalla.

Pääsin myös testaamaan aiemmin hankkimiani vanhoja ikkunoita, jotka syksyllä maalasin liitutaulumaalilla. Ja oli kyllä hyvä, että testasin, koska niihin kirjoittaminen olikin yllättävän hankalaa! Yritin hioa liitua mattoveitsellä teräväkärkiseksi, mutta se kului heti takaisin pyöreäksi. Ikkunani ovat myös aika kapeita, joten yhdelle riville ei sovi paljoakaan tekstiä. Häihin olin ajatellut laatia ikkunanpokista toiseen menun ja toiseen tallibaarin juomalistan tai istumajärjestyksen, mutta nyt kävi ilmi, ettei istumajärjestys ainakaan takuulla siihen mahdu. Tuskin menukaan. Niinpä pitänee miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuita näille.



Harjoitus tekee mestarin, ja kaikista juhlista oppii jotain uutta. Ehkäpä nämä kokemukset auttavat myös jotakuta muuta hääpäivän suunnittelussa! Loppu hyvin, kaikki hyvin. :D


maanantai 27. marraskuuta 2017

Koristeluideoita talvihäihin


Meillä oli viime viikolla työpaikallamme koristelutalkoot. Koristukset värkättiin varsinaisesti perjantaisia pikkujouluja varten, mutta ne saavat jäädä paikoilleen koko talveksi ja ovat siis ennemminkin talvikoristeita kuin joulukoristeita. Koska toimistosta saatiin niin hurjan kaunis ja ulkoasu keräsi runsain mitoin kehuja myös pikkujoululaisilta, ajattelin jakaa muutamat koristeluvinkit myös teille. Jospa joku talvihäitä järjestävä saisi näistä inspiraatiota. :)

Aloitimme pitkillä parimetrisillä oksankarahkoilla, jotka yksi työkaverini kävi hakemassa metsästä. Hoikat, mutta monihaaraiset paljaat oksat kiinnitettiin kattoon kirkkaanvärisellä siimalla – ja ne myös pysyivät siellä ilhan ongelmitta. Tämän jälkeen oksiin viritettiin pitkä valosarja, joka sai koko katon tuikkimaan ihanasti. Jo pelkästään tällainen koristelu tuo tilaan erilaista ja juhlavaa ilmettä, mutta oksia voi vielä halutessaan tuunata lisää teeman mukaan. Me askartelimme valkoisesta paperista erikokoisia lumihiutaleita ja ripustimme niitä oksille. Kauniita lumihiutalemalleja löytää esimerkiksi täältä. Lopputulos oli hurmaavan talvinen!



Oksien alle katoimme pöydät, joiden keskelle asetettiin valtavat lasiset purnukat. Ne saivat sisäänsä isot kynttilät ja ympärilleen punaista nauhaa. Halutessaan pöytiin voisi ripotella rennosti enemmänkin kynttilöitä ja käpyjä (joko sellaisenaan tai maalattuina), tai vaihtoehtoisesti asetella ne esimerkiksi alemman kuvan tyyliin.

Decorare il Natale in stile Shabby Chic! 20 idee per ispirarvi…
Kuva

Hauskoja ovat myös pallovalot, jotka tuntuvat tällä hetkellä olevan aika kovassa huudossa. Niillä voi koristaa kahvipöytää, karkkibuffaa tai mitä vain kukin keksii. Pallovaloja saa ostettua monista kaupoista, mutta näppärä tekee pallot itse. Palleroiden valmistukseen tarvitset ison kasan valitsemasi väristä paperinarua, puuliimaa (esim. Erikeepeer toimii hyvin) sekä ilmapalloja. Paperinaru kastetaan vesi-liima-seokseen (1/3 liimaa ja 2/3 vettä), kieputetaan tiiviisti puhalletun ilmapallon ympärille ja annetaan kuivua seuraavaan päivään. Kun liima on täysin kuivunut, ilmapallot puhkaistaan ja nyitään ulos paperinarukuoren väleistä. Lopuksi narupalloihin pujotellaan valoketju niin, että yksi valo jää yhden palleron sisään.



Vinkki: Isoja yksittäisiä kattoon ripustettavia narupalloja voit tehdä tavallisten ilmapallojen avulla. Jos haluat pieniä paperinarupalloja, joihin laitat valoketjun, kannattaa käyttää vesi-ilmapalloja. Niitä on hankala puhaltaa poskivoimin, mutta mikäli et omista ilmapallopumppua, ajaa pyöränpumppu saman asian. Mikäli ilmapalloista tulee makuusi liian soikeita, voit muotoilla niitä pallomaisemmiksi maalarinteipillä.

Sekä lumihiutaleet, nauhakoristelut kuin pallovalot on mahdollista tehdä häiden teemaväreissä. Oksia voi tietenkin sijoitella muutenkin kuin vain kattoon, ja ne olisivat varmasti kivannäköisiä myös pystyssä. Oksille voi ripustaa mitä vain muutakin kuin lumihiutaleita, vaikkapa nauhoja, rusetteja tai origamilintuja. Kaunista lisäkimallusta saisi, jos huiskisi liiman kera vähän hopeaglitteriä ympäri ämpäri oksastoja.




Kesähäihin nämä talviset jutut eivät ihan taida sopia. Ohjeita voi kuitenkin hyödyntää kotona tai työpaikalla, niin kuin me teimme. :) Toimistolle on kiva mennä aamulla, kun se on laitettu niin sieväksi!


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Hunnutettu

Muutama viikko sitten kirjoittelin sulhasen pukeutumisesta ja totesin postauksen lopussa, että vaatetusasiat alkavat olla hyvällä mallilla meillä molemmilla. Kerroin silloin, että omasta kokonaisuudestani puuttuu enää oikeastaan vain huntu. Tilanteet muuttuvat nopeasti, koska nyt huntukin on jo saatu hääpuvun viereen odottelemaan ensi kesää.

Äidilläni oli hääpäivänään pitkä nilkkoihin asti ylettyvä tyllihuntu, jossa oli koristeena vaaleanpunaisia kukkasia. Puku ja huntu ovat edelleen tallessa, ja kokeilinkin niitä huvikseni alkuvuodesta. Puku ei ollut ollenkaan minun tyyliseni, vaan näytin siinä ihan sisar hento valkoiselta. Huntua olisin kuitenkin melkeinpä voinut jopa lainata, koska olin vähän haaveillut pitkästä hunnusta kuvauksia ja kirkkoa varten. Hääpuvun lisänä se toisi varmasti vielä vähän ekstraa morsian-fiilikseen. Onhan hääpäivä sentään ainoa kerta koko elämässä, jolloin huntua ylipäänsä voi pitää! Joten kannattaa hyödyntää tilaisuus, jos yhtään tekee mieli. Huntu ei symboloi minulle morsiamen neitsellisyyttä eikä muutakaan sen perinteisempää, vaan on ainoastaan kaunis ja herkkä asuste. Minun puolestani siis synnyttäneetkin morsiamet voivat pitää huntua, jos niin haluavat.


Äitini huntu oli harmi kyllä päässyt harmaantumaan säilytyksessä ja oli jo aika huonossa kunnossa. Eikä se oikeastaan olisi edes passannut yhteen mekkoni kanssa. Niinpä ryhdyin hunnunmetsästykseen ja kolusin muutaman kuukauden ajan niin kauppojen nettisivuja, häätoria kuin Facebookin hääkirppareitakin. Etsinpä huntua myös Love Me Do -messuilta lokakuussa, mutta en löytänyt mieleistäni sieltäkään. Huntuja oli kyllä myynnissä ihan mukavasti, mutta ei juuri sellaisia, kuin olisin halunnut. Minulla olikin aika tarkat toiveet pääkappaleen suhteen: sen tulisi olla noin 2,5m pitkä, ivoryn värinen, ohutta kangasta ja somistettu pisireunuksella. Erityisesti pitsin suhteen myönnän olleeni melko nirso... Halusin pitsin, jossa olisi melko leveää kukkamaista kuviointia ja jota olisi hunnun helmassa vielä runsaammin kuin reunoilla.


Tällaista huntuapa ei sitten meinannut ihan hevillä löytyäkään, tai jos löytyi, ylitti hinta roimasti budjettini. Olisin toki voinut odotella uusien myynti-ilmoitusten putkahtamista sivustoille, mutta olin malttamaton ja tilasin hunnun verkkokaupasta. Olen pyrkinyt välttämään nettishoppailuita ja varsinkin kiinakauppoja ihan periaatteen vuoksi, joten en halunnut tätäkään hankintaa ostaa halvalla Kiinasta. Tilasin hunnun jenkkiläiseltä StevenBridalsilta, ja viime tiistaina pakettini saapui postiin.

Avasin lähetyksen mielenkiinnolla. Huntu ei ollut ihan halvimmasta päästä (vaikka melko edullinen mielestäni olikin), joten odotin laadun olevan ihan ok. Tuote oli siisti ja juuri sellainen, kuin olin ajatellutkin, joten olin siihen tyytyväinen. Vaikka olin valinnut väriksi 'ivoryn', en olettanut sen takaavan täysin oikeaa sävyä. Norsunluunvalkoisiakin kun on vaikka kuinka paljon. Kuten arvelin, ei hunnun sävy ei ole ihan pukuani vastaava, ja etenkin pitsi erottuu mekosta sitä valkoisempana. Väriero ei kuitenkaan ole minusta häiritsevä, joten en jaksa murehtia siitä sen kummemmin. Se etu liikkeestä ostamisessa todellakin on, että saa juuri oikeansävyisen ja muutenkin laadukkaan asusteen.

Huntu puvun helmaa vasten. Pitsi on valkoisempaa kuin mekko, mutta I don't care. Tuleepahan selkeämmin esille, kun pitsiä kerran halusin.

Kiinnitin hunnun hiuksiini ja hengailin hetken aikaa se päässäni olouoneessa. :D Jossain vaiheessa pitää testata huntua ja pukua yhdessä myös päällä, koska nyt mallailin niitä vain vierekkäin henkarissa. Testisovitukset on tehtävä silloin, kun R on poissa maisemista ja saan kylään jonkun pukijan  yksin kun en mekkoa päälleni saa (ihan hyvä niin, eipähän tule soviteltua liikaa). En tiedä miksi, mutta huntu tuo kyllä ihmeesti kantajalleen jotain tiettyä spesiaalia tunnelmaa!



torstai 16. marraskuuta 2017

Kuinka saada kynnet kuntoon?



Kun olin lapsi ja nuori, kävin pianotunneilla. Pianonsoittajilla ei saa olla pitkiä kynsiä, koska ne vaikeuttavat kunnon tatsin saamista soittimeen ja voivat repeytyä kivuliaasti jäädessään kiinni koskettimien väliin (on kokemusta, en suosittele...). Aina täysi-ikäiseksi saakka minulla piti siis olla aina mahdollisimman lyhyet kynnet, vaikka olisin halunnut pitää ne pitkinä.

Kun lopetin soittoharrastuksen ja aloin riemuissani kasvattaa kynsiäni, eivät ne sitten kasvaneetkaan ollenkaan toivomallani tavalla. Tai kasvoivat kyllä, mutta olivat niin hauraat, että katkesivat heti edettyään yli millin sormenpäistä. Valitettavasti sama meininki on jatkunut nyt kohta kymmenen vuotta, enkä kerta kaikkiaan tiedä, millä saisin hääpäiväksi hoidettua kynteni jotenkin fiksunnäköisiksi. Rakenne- tai geenikynsiä en olisi oikein halukas ottamaan niiden kalliin ylläpidon vuoksi, enkä välttämättä piittaisi laitattaa niitä edes kertaluontoisesti ainoastaan häitä varten. Hääpäivänä olisi kuitenkin kivempi vilautella sormuksen kera nättejä ja siitejä kynsiä kuin katkeilleita rumiluskynsiä.

Tänä syksynä olen ottanut hätiin Sally Hansenin Diamond Strenght -kovettajan, jota kaverini ovat kehuneet maasta taivaisiin jo vuosikaudet. Olen nyt pitänyt kynteni jatkuvasti timanttilakassa reilun kuukauden päivät, enkä ole havainnut siitä mainittavaa apua: Kynnet lohkeilevat surutta ja katkeilevat pienimmästäkin kolhusta ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin.

Olen jo lähes alistunut kohtalooni ja totuttautunut ajatukseen, että hääpäivänä minulla on lyhyet, itse lakatut kynnet. Ehkäpä yritän pelastaa tilanteen kynsitarroilla. Kai niistä saa ihan sievät niinkin.
 
30 Wow Wedding Nail Ideas ❤ Are you dreaming about the perfect bridal look? Don't forget to choose cool design for your nails. You will find in our gallery cute wedding nail ideas. See more: http://www.weddingforward.com/nail-ideas/
Kuva

Love these nails #nails #talent | Follow @sophieeleana


 Hyviä kynsienkasvatus- ja hoitovinkkejä otetaan vastaan!



maanantai 13. marraskuuta 2017

Hääperinteitä arabityyliin

Hellurei ja terveisiä Arabiemiraateista!

Burj Khalifa.

Lämpöisiä terveisiä, koska Dubai tarjoili meille viime viikolla hellettä 31–35 asteen edestä. Matka oli todella antoisa ja kohde varsin mielenkiintoinen. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt Lähi-idässä, joten tavat ja käytännöt olivat erilaisia kuin tähän asti kohtaamamme. Olimme itse asiassa niin kiireisiä historiaan ja kulttuuriin tutustuessamme, että ehdimme käydä uimassakin vain kerran! Viikon aikana opimme todella paljon uusia asioita maan kulttuurista ja jotakin muun muassa myös heidän hääperinteistään. Ajattelin, että ne voisivat kiinnostaa myös teitä. :) Tässä postauksessa siis pienet makupalat avioliitosta arabityyliin sekä lopussa pieni info häämatkasta Dubaihin. Tietomme olemme saaneet Sheikh Mohammed Center for Cultural Understanding -keskuksen paikallisilta työntekijöiltä sekä parilta ei-paikalliselta retkioppaalta, jota ovat asuneet maassa vuosikymmeniä. Höysteenä näette reissukuviamme viikon varrelta.

Arabialainen aamiais"pöytä".

Ensinnäkin, Arabiemiraateissa kaikki avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat kiellettyjä. Meillä kotimaassa tämä sisäistettäisiin siten, että naimisissa ollessaan henkilö ei saa heilastella muiden kuin puolisonsa kanssa. Emiraateissa kyse on kuitenkin käytännössä kaikista suhteista: ihminen ei siis voi deittailla, vaikkei naimisissa  lainkaan olisikaan, koska se lasketaan avioliiton ulkopuoliseksi suhteeksi. Niinpä jos tapaat kivan pojan tai tytön, nai hänet! Mielellään mahdollisimman pian, koska lain mukaan esimerkiksi hotellihuoneessa ei saa yöpyä naimattomana pariskuntana (kyllä, me kaksi olemme siis rikollisia - tai ainakin rikkoneet lakia). Sitten katsotte, alkaako homma toimia avioliitossa ja kukoistaako rakkaus. Jos ei, erotkaa. Hyvin yksinkertaista. Jos tykkäät tyypistä, siitä vain kosimaan. Suomessa tyyli tuntuu olevan ennemminkin sellainen, että naimisiin ei päräytetä ennen kuin ollaan seurusteltu vuosia, luultavasti asuttu yhdessä, hankittu jopa lapsia ja ollaan todella varmoja, että juttu oikeasti toimii.

Arabityylistä arkkitehtuuria tuulitorneineen.
Kamelinmaitojäätelöä. Se oli hyvää, mutta itse kamelinmaito maistui minusta ihan kamelinkarvalta.

Arabit eivät käytä kihla- eivätkä vihkisormuksia, koska nainen ei heidän mielestään kuulu kenellekään. Parin osapuolten välinen itsenäisyys näkyy myös siinä, että he pitävät omat sukunimensä ja pankkitilinsä sun muut henkilökohtaiset asiansa edelleen ominaan. Vaikkei sormuksia ostetakaan kihlauksen merkiksi, voi kerrasmies kosinnan yhteydessä toki lahjoa mielitiettyään jollakin korulla tai muulla lahjalla. Häissä koruja sitten käytetäänkin todella runsain mitoin: vanhan kaupunginosan kultabasaarissa myytiin joka liikkeessä sellaisia käätyjä, ettei niitä voisi Suomessa pitää edes Linnan juhlissa. Myös huomenlahjat ovat yleensä kultaesineitä, ja niitä annetaan monesti melkoisen runsaasti. Juhlatilaisuuksiin kuuluvat myös hennatatuoinnit.

Osa kultasoukin eli kultabasaarin koruista muistutti ennemminkin haarniskoja kuin koruja.

Häät ovat yleensä todella suuret ja hyvin kalliit, joskaan niihin ei nykyään enää käytetä niin tolkuttomia summia kuin joitain vuosia sitten. Silti juhlissa saattaa esiintyä vaikka kuinka kuuluisa laulaja, tai ilotulitukset voivat jatkua läpi illan. Valtio antaa jokaiselle avioituvalle parille rahaa häiden valmisteluun 75 000 dirhamia, mikä on tämän päivän kurssin mukaan noin 17 525 euroa. Mutta tämähän ei toki riitä vielä juuri mihinkään, koska perushäät maksavat noin 600 000 dirhamia eli 140 200 euroa. :D Vieraita kutsutaan satoja, ellei tuhansia, ja naisten puolella on yleensä enemmän vieraita.

Dubai Marina iltavalaistuksessaan loksautti leukani.

Merkillisintä näissä häissä mielestäni on se, että naiset ja miehet viettävät niitä erikseen. Heille on varattu omat juhlatilansa, joista toisessa juhlivat morsian sekä kaikki naispuoliset vieraat, toisessa sulhanen ja miespuoliset vieraat. Miksi näin? Emaraattien kulttuuriin kuuluu, että naiset pukeutuvat kodin ulkopuolella pitkään mustaan kaapuun eli abayaan ja peittävät hiuksensa huivilla. Jos häissä kaikki vieraat olisivat sekaisin, naisten tulisi peittää itsensä myös siellä. Mutta kun naiset ovat keskenään, voivat he juhlia tavallisissa juhlavaatteissa. Illan päätteeksi naiset pukeutuvat abayoihinsa, koska silloin sulhanen isänsä ja morsiamen isän kanssa tulevat kolmistaan naisten puolelle. Seuraa seremoniallinen, muutaman minuutin mittainen tapaaminen, jossa sulhanen ottaa tuoreen vaimon mukaansa ja he lähtevät juhlista yhdessä. Kun pari alkaa odottaa ensimmäistä lastaan, tarjoaa valtio heille tontin ja talon.

Viiden jalkapallokentän kokoinen valkoisesta marmorista rakennettu moskeija Abu Dhabissa.


Vaikka Emiirikuntien lain mukaan miehellä saa olla neljä vaimoa, on miehillä kuitenkin yleensä vain yksi tai korkeintaan kaksi vaimoa. Useamman pitäminen alkaisikin olla melko kallista puuhaa, koska kaikille vaimoille pitää olla tasapuolinen joka asiassa: niin kodin, lasten, lahjojen, matkojen kuin yhdessä vietetyn ajankin suhteen. Jos ostaa yhdelle vaimolle käsilaukun, täytyy toistenkin saada jotain samanarvoista. Mies ei voi myöskään ottaa lisää vaimoja ihan miten sattuu, vaan kaikkien aikaisempien vaimojen on ensin hyväksyttävä uusi vaimoehdokas. Joskus vaimot jakavat paljonkin asioita yhdessä, kuten auttavat toisiaan lastenhoidossa, mutta eivät aina. Kaikki vaimot eivät välttämättä juuri tapaa toisiaan tai ole ystäviä keskenään. Eräs paikallinen nainen sanoi olleensa toisena vaimona kolmekymmentä vuotta ja oli silloin tilanteeseen oikein tyytyväinen. Hän kaipasi välillä omaakin tilaa, ja hänestä oli hyvä ajatus jakaa mies jonkun toisen kanssa, niin tästä ei ollut liikaa vaivaa. ;)

Meikäläiset perinneasuissa, joihin basaarimyyjä välttämättä halusi meidät pukea. Sitten hän asetteli meidät hienosti kuvaa varten paikalliseen poseeraustyyliin.

Miltäs kuulostaa? Varmaan aika erilaiselta kuin meilläpäin. Mielestäni on todella kiinnostavaa kuulla maiden välisistä erilaisuuksista, joten halusin siksi jakaa jotain myös teidän kanssanne. Tarkoituksenani ei missään nimessä ollut arvostella tai arvottaa toisten tapoja, vaan ainoastaan kertoa niistä objektiivisesti pilkahduksella huumoria. 

             

Aavikkoalueen eli Tyhjän neljänneksen hiekka oli punertavaa ja upottavaa. Dyynit olivat niin kauniita!

Vielä viimeiseksi muutama sana Dubaista häämatkakohteena. Jos lähdette matkalle kesäaikaan, kannattaa koko Arabiemiraatit sulkea pois laskuista, koska siellä on silloin aivan tukahduttavan kuuma. Talvisaikaan ilmasto on melko kuiva ja hyvin lämmin, päivällä yli 30 ja yöllä yli 20 astetta. Keskitalvella yölämpötilat voivat tosin laskea huomattavasti alemmas.


Soukien värikkääseen valikoimaan kuuluivat mm. mausteet, vesipiiput ja erilaiset perinteiset astiat, kuten kahvi- ja teekannut.

Hotelleissa on mistä valita. Me yövyimme aika edullisessa hotellissa, mutta tarjolla on myös luksusta ja vielä enemmän luksusta, mitä vain haluatte. Nähtävää ja tehtävää on vaikka millä mitalla, eivätkä nähtävyydet tosiaan rajoitu vain maailman korkeimpaan rakennukseen, 828-metriseen Burj Khalifaan. Keskusta on 40 km pituinen, joten sinne mahtuu vaikka ja mitä aina hop on hop off -busseista basaareihin, vanhaan arkkitehtuuriin, pilvenpiirtäjiin, tekosaariin, ostoskeskuksiin, jokilaivoihin, paikallisiin kuppiloihin, hienostuneisiin kansainvälisiin ravintoloihin, uimarantoihin ja vesipuistoihin. Koko komeutta reunustaa aavikko upeine punahiekkaisine dyyneineen. Kaupunki on todella monipuolinen. Ruoka on hyvää, ja sitä saa myös varsin edullisesti.

Näin viikossa varmaan enemmän urheiluautoja kuin koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä. Lempparini ei suinkaan ollut tänä Abu Dhabin F1-radan tuntumassa tapaamani Ferrari, vaan eräs pinkki Maserati.

Julkiset hellyydenosoitukset on kielletty. Näihin lukeutuvat esimerkiksi käsi kädessä kävely, halailu ja suukottelu. Sekä naisten että miesten on kohteliasta pukeutua paikallisia kunnioittavasti eli käyttää polvet ja olkapäät peittäviä vaatteita ja välttää avonaisia kaula- ja selkäosia. Vähäisempiä vaatteita ja uima-asuja voi käyttää rannalla ja hotellin allasalueella. Jos nämä asiat ovat teille ok yhden loman ajan, voin suositella Dubaita myös häämatkakohteeksi. Hotellit tarjoavat huikeita häämatkasvsiittejä ja palveluita niitä haluaville, ja häämatkalaisia ajatellen on myös ihania romanttisia paikkoja, kuten illallisristeilyitä merellä. Paikalliset ovat ystävällisiä, ja kaikki kaupungissa toimii hyvin.

 
Aavikon laivat.

Jos siis haluatte häämatkaltanne jotakin hieman eksoottisempaa sopivanmittaisen lentomatkan (n. 6,5 h) päässä, lähtekää Dubaihin! Arabiemiraateissa on muitakin lomakohteita, kuten Ras Al Kaimah tai aavikkohotellit, joihin pääsee niin matkanjärjestäjien kautta kuin omatoimisestikin. Dubai on alueen länsimaisin osa, joten siellä saatte helpoimman laskun itämaiseen meininkiin. Kaupungista löytyy myös aitoa ja alkuperäistä, ja esimerkiksi Al Fahidin historiallisen korttelin kaduilla kävellessään rukouskutsun kaikuessa moskeijoista voit todella aistia tuhanen ja yhden yön tarinoiden tunnelman.