tiistai 25. heinäkuuta 2017

Musiikkia, maestro!

Reilu viikko sitten raapustin ensimmäisen tehtävälistamme ja kirjasin sinne, että heinäkuun loppupuolella pitäisi alkaa tutkia bändivaihtoehtoja häitä varten. Tajusin, etten ollut koko bändiasiaa ajatellut yhtään, ja kohtapuoliin saattaisi olla jo parhaat orkesterit varattuina. Bändi luo juhlaan kuin juhlaan ihan omanlaisensa tunnelman, joten mikäli löytäisimme hyvänhintaisen porukan, haluaisimme ehdottomasti hääiltaan elävää musiikkia. Olen itsekin soittanut bändissä, joten tiedän musahommista edes pikkuisen jotain ja osaan arvostaa hyvien soittajien taitoja.

Kuva
Meillä on ollut töissä pari viimeistä viikkoa aivan kuolemanhiljaista. Lähes koko toimistoporukka on lomalla ja niin ovat ilmeisesti asiakkaatkin, kun puhelin on soinut niin harvakseltaan. Tämä on siis ollut erittäin hyvä tilaisuus paikata näitä hääsuunnittelun vähemmälle huomiolle jääneitä osa-alueita. Viime viikolla naputtelimmekin kahden kollegani kanssa hakuriville Buukkaa Bändi -sivuston osoitteen ja rupesimme käymään läpi valikoimaa.

Bilebändejä näyttäisi tästä maasta löytyvän pilvin pimein. Ikävä kyllä useiden hinnat alkoivat kakkosella ja loppuivat kolmeen numeroon, ja ihan niin paljoa emme pysty musiikkiin panostamaan. Monien bändien kotipaikka oli lisäksi aika kaukana, joten matkakuluista kertyisi jo jonkinmoinen summa. Onneksi kekseliäs työkaverini hoksasi katsoa konservatorion omia bändejä heidän Esiintyjäpalveluistaan, joka näyttäisi tarjoavan monenmoista kokoonpanoa kaikenlaisiin kinkereihin. Etenkin keskisuomalaisten hääparien kannattaa tutustua tähän sivustoon, sillä suurinta osaa näistä bändeistä ei melko perusteellisellakaan selailulla tullut vastaan Buukkaa Bändissä, jossa yhtyeitä ei pysty rajaamaan juuri mitenkään muuten kuin päivämäärän perusteella.

Kuva
Kuuntelimme ääninäytteitä, etsimme keikkavideoita Youtubesta ja fiilistelimme hyviä biisejä työpöytiemme ääressä. Raati arvioi jatkoon kolme kokoonpanoa, jotka kaikki löytyivät konservatorion listoilta: bilebändit Pallomeri, Mimosa ja Cubic. Illalla pistimme R:n kanssa jortsut pystyyn kotosalla ja kuuntelimme yhdessä kaikkia kolmea bändiä. R:n tanssijalan sai ehdottomasti eniten vipattamaan Mimosa, jonka biisivalinnat upposivat häneen parhaiten. Paras lauluääni puolestaan oli mielestämme Cubicin laulajalla. Pallomeri ei niin kauheasti R:ää sytyttänyt. Lähetin kuitenkin kaikille kolmelle sähköpostia ja kysyin hintaa 3 x 45 min soitannolle. Sunnuntaina saimme viimeisenkin vastauksen ja pääsimme tekemään päätöksiä.

Cubicin pyytämä keikkapalkkio menee heittämällä yli budjettimme, joten heihin meillä ei ole varaa. Pallomerikin oli hiukan kalliimpi, kuin mitä alun perin olin bändistä ajatellut maksaa. Mimosa taas pysyi juuri sopivasti budjetissa. Kun heidän esiintymisensä vielä miellytti meitä kumpaakin, oli valinta helppo. Eilen illalla lähti bändiläisille sähköposti varauksestamme. Jee, meillä on bändi!

Kuva
Näin asiakkaana mieltäni rauhoittaa huomattavasti se, ettei bändi peru tuloaan ainakaan sairastumisten vuoksi. Heillä on kuulemma hyvä tuuraajakaarti, josta tarvittaessa saadaan henkilö paikkaamaan kipeänä olevaa. Biisilistalta saamme valita suosikkeja ja inhokkeja, joiden perusteella bändi koostaa illan musiikkiannin. Häävalssimme löytyykin jo valmiina heidän ohjelmistostaan, ja he toteuttavat myös yhden toiveen listan ulkopuolelta.

Hääpaikallamme on viime viikonloppuna biletetty ja musisoitu oikein kunnolla, kun siellä on järjestetty jo 18. kertaa vaihtoehtofestari Naamat. Ehkäpä luitkin Hesarista hauskan jutun asiaan liittyen? :)


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Wild Flower Power

Eräs ystävämme kävi vähän aikaa sitten kylässä, kun R oli luvannut antaa hänelle tietoteknistä tukea tabletin kanssa. Hän kävi meillä ensimmäistä kertaa ja toi lahjaksi kukkia. Mutta ei mitä tahansa kukkia, vaan itse kerätyn ja sidotun luonnonkukkakimpun. Miten kaunis se olikaan! Ja niin hienosti koottu, että se olisi sopinut erinomaisesti jopa rennolle kesämorsiolle.

Jotkut muistavatkin varmaan, miten kuukausi sitten intoilin luonnonkukista ja pohdin niiden käyttöä hääkoristelussa. Kun nyt sain upean, runsaan kesäkimpun käteeni, heitin vitsillä komeuden tekijälle, että "arvaapas kuka saakin tehdä meidän häihin asetelmat". En odottanut heittoon vastausta, mutta aiheesta virisikin pitkä keskustelu.


Ilmeni, että kyseinen henkilö harrastaa kukkien, nimenomaan luonnonkukkien, asettelua. Hänellä oli juuri viime viikolla erään paikallisen tapahtuman yhteydessä oikein oma näyttelykin, jossa on esillä hänen kokoamiaan luonnonkukkakimppuja. Ja hän sanoi, että tekisi ilomielin kukka-asetelmat myös meidän häihimme.

Olen ehkä hieman innoissani! Tämän ystäväni sisko on floristi ja tytär hortonomi, joten kukkaihmisiä ovat siis koko porukka. Suunnittelimme jo hieman, millaisia häiden asetelmista voisi tulla. Tällä hetkellä ideana on kylvää pöydät täyteen hopeansävyisiä säilyketökkejä, joihin laitetaan tuuheaksi palloksi ihanaa valkoista väinönputkea (se kuulemma kukkii heinäkuussa, karisee vähemmän kuin koiranputki ja näyttää sievemmältä). Buffetpöytään, kahvipöytään ja pariin muuhun strategiseen paikkaan tehdään isommat asetelmat, joissa käytetään vaaleanpunaisen, valkoisen ja violetin sävyisiä kukkia sekä sopivasti vihreää. Ystäväni luetteli jo hirmuisen litanian erilaisia tämänvärisiä kukkia, joita voisi käyttää (ja joista suurimmasta osasta en ollut edes kuullutkaan...). 

Sovimme, että pidämme lähempänä häitä palaverin ja mietimme tarkemmin kukkasten määriä, lajikkeita ja asetelmien ulkomuotoa. Hyvä syy leipoa kakkua ja höpötellä mukavia naisten kesken. ;) Jossain vaiheessa pitää myös sopia milloin, miten ja mistä kukat kerätään. Yksin asetelmien tekijän ei tosiaankaan tarvitse hommaa hoitaa, vaan kasaamme siihen hyvät apujoukot ja lainaamme joltakin auton kukkien kuljettamista varten. Olen tosi iloinen, että tämä osa-alue järjetyy näin helposti ja mukavasti! :)


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Pihistykset ja panostukset


Some people are worth melting for -blogin Salla kirjoitteli vähän aikaa sitten peukku ylös – peukku alas -jutuista heidän häidensä osalta. Peukkuilulla tarkoitettiin siis juhlien pihistyksiä ja panostuksia hieman yleisemmällä tasolla. Postaus oli tosi kivasti kirjoitettu ja inspiroi meikäläistäkin rustailemaan muutaman rivin samaisesta aiheesta.


Kuva
Monet morsiamet harmittelevat sitä, kun kaikkeen tekisi mieli panostaa, mutta budjetti ei anna myöten. Ennemminkin se leviää käsiin. Tätä minäkin olen pohtinut ja laskenut euroja excel-taulukossa. En ole kuitenkaan aikaisemmin ajatellut asiaa tältä kantilta, joten tein alle oman pihistys- ja panostuslistani. Vaikka puhun tässä nyt omalla suullani, on budjetista ja hankintojen hintahaitareista keskusteltu R:n kanssa yhdessä.


Panostamme:

Valokuvaus 

Kuten niin moni hääpari on todennut, valokuvat ja sormukset ovat ainoat konkreettiset asiat, jotka häistä jäävät jäljelle. Rakastan valokuvia, ja taitava valokuvaaja on minulle ihan ehdoton must-juttu. Säästän mieluummin jossain muussa ja panostan kuviin.

Hääasut

R on mallia pitkä ja hoikka mutta leveäharteinen, joten perus Dressmann-puvut eivät passaa hänelle ollenkaan, vaan pussittavat ikävästi vatsan kohdalta. Ollessani töissä Thaimaassa R teetätti pari pukua paikallisella räätälillä, ja voi vitsit miten hyvin istuvia ne ovat! Miehestä tuli entistäkin komeampi. Hääasu on kuitenkin vielä vähän mietinnässä. Suomessa mittatilausvaatteet ovat kalliita, mutta toisaalta puku tulisi myöhemmin ihan oikeasti käyttöön, koska R pitää tummaa pukua päivittäin töissä. Toinen vaihtoehto olisi ostaa laadukas puku ja antaa ompelijan tehdä taikojaan. Olipa vaihtoehto kumpi hyvänsä, sulhasen pukuun tullaan varmasti panostamaan.

Oman pukuni etsintä on parhaillaan käynnissä, mutta vielä ei ole löytynyt mieleistä. Olen jo valmiiksi etukäteen painiskellut puvun hinnan kanssa ja murehtinut, kuinka sievoisen summan yhteen mekkoon voi käyttää. Olen kuitenkin päättänyt puvun olevan niin tärkeä, että olen valmis maksamaan siitä (en nyt maltaita, mutta jonkinmoisen kasan oravannahkoja kuitenkin).

Vihkisormus

R halusi vain yhden sormuksen, ja niinpä hänelle hankittiin kihlaksi näyttävä leveä valkokultasormus. Minulle tulee vihkisormus, ja olen haaveillut sen teetättämisestä kultasepällä.

Kaunistautuminen 

Vaikka en olekaan maailman surkein hiustenlaittaja ja meikkaaja, en tosiaankaan osaa luoda juhlakampauksia, koko päivän kestävästä juhlameikistä puhumattakaan. Morsiamen lookin saa loihtia alan ihminen.

Ruoka ja juoma

Hyvä ruoka, parempi mieli! Pitopalvelu haukkaa suurimman yksittäisen lohkon hääbudjetistamme. Vaikka menu ei ole huiman kallis, on 80 ihmisen ruokkimisesta ja kahvittamisesta koituva loppusumma aika suuri.

Hääpaikka

Vaikka seuraintalot sun muut sellaiset saa koristelemalla varsin tunnelmallisiksi, olisi sydämeni itkenyt verta, jos emme olisi saaneet haluamaamme juhlatilaa. Kävimme neljässä eri paikassa ja teimme plus–miinus-listauksia niiden hyvistä ja huonoista puolista. Olen valintaamme todella tyytyväinen!

Häämatka

Pidämme molemmat matkustelusta ja uusiin paikkoihin tutustumisesta. Varsinkin minulle häämatka on tosi tärkeä, ja haluaisinkin siitä kerran elämässä -tyyppisen mahtavan reissun. Yleensä asumme matkoillamme budjettihotelleissa ja mahdollisimman halvalla, mutta häämatkalla olisi kiva panostaa myös asumiseen.


Kuva

Pihistämme:

Videokuvaus

Valokuvaus on meille videokuvausta tärkeämpi, koska kuvia tulee katseltua useammin kuin videota. Elävää kuvaa olisi kuitenkin kiva saada lisäksi, sillä se välittää tunnelmaa ja tapahtumia ihan eri tavalla kuin valokuva. Videolta voi jälkeenpäin fiilistellä puheita ja ohjelmanumeroita, jotka saattavat hääpäivän tunnehuumassa mennä osittain ohi.

Minulla on yksi valokuvausta harrastava ja alaa myös opiskellut kaveri, joka ottaa kihlakuvamme. Hän lupasi videoida hääpäivämme edulliseen hintaan ikään kuin "harjoitustyönä", sillä hän ei ole aikaisemmin paljon videoita tehnyt. Se riittää meille, koska kunnon kameralla saa varmasti parempaa jälkeä kuin vieraiden kännyköillä.  Ja eipä ainakaan tarvitse delegoida videointivastuuta kenellekään vieraalle juhlinnan sivutyöksi.

Asusteet

Jos löydän kivat kengät, voisin ostaa sellaiset vaikka heti ja käyttää niitä huoletta jo ennen hääpäivää. Hankkisin mieluusti sellaiset popot, joita voin pitää muutenkin. Muut asusteet, kuten hunnun, tulen varmaankin etsimään hääkirpputoreilta.

Koristeet

Luonteeni on hieman perfektionistimäinen, joten haluaisin kaikkien koristelujen olevan vimpan päälle laitettuja, mutta samalla tahtoisin päästä mahdollisimman halvalla. Tämä yhtälö ei kuulosta oikein toimivalta. Sanoisinkin ehkä, että hääpaikan ulkoiseen olemukseen käytetään enemmän aikaa ja vaivaa kuin rahaa. Tulen värkkäämään ja askartelemaan suuren osan koristeluista itse (mahdollisesti kaasojen suosiollisella avustuksella), ja yritän tehdä niistä mahdollisimman ekologisia. Siksi olen jo alkanut hiljalleen keräillä koristemariaaleiksi kelpaavia säilyketölkkejä, pilttipurkkeja ja kivanmallisia lasipulloja, joita myöhemmin tuunailen.

Kukat

Kukkiin haluaisin käyttää rahaa mahdollisimman vähän, joten ne kuuluvat todellakin säästökohteisiin. Kimpun aion teettää floristilla, mutta pöytäkukat ja muut asetelmat tulen luultavasti tekemään itse luonnonkukista ehkäpä tähän tyyliin. Olen pohtinut myös vieheiden ja rannekukkien rakentamista itse, mutta voi olla, että annan ne kuitenkin ammattilaisen tehtäväksi.

Näistä ei ole vielä oikein tietoa:

Musiikki

Bändi luo juhliin aivan omanlaisensa tunnelman ja saa sen todellakin nousemaan kattoon. Jos löydämme sopivan hintaisen ja musiikkimakuamme vastaavan bändin, otamme sen varmasti. Pitää tutkia vaihtoehtoja, sillä tähän osa-alueeseen en ole perehtynyt vielä laisinkaan.

Hääyön viettopaikka ja hääauto

R taitaisi mielellään panostaa näihin molempiin, minä taas laittaisin kummankin enemmän pihistys-puolelle. Koska kummankaan varaaminen ei ole vielä ajankohtaista, pohditaan tätäkin seikkaa tarkemmin myöhemmässä vaiheessa.




Tällaista meillä. Teillä voi olla ihan eri sävelet, eikä se haittaa yhtään! Olisi hauska kuulla teidänkin ajatuksistanne juuri sen takia, koska ne voivat olla niin erityyppisiä.




perjantai 14. heinäkuuta 2017

-1v. hääpäivä ja ensimmäinen to do -lista

Tasan vuoden päästä on meidän hääpäivämme. Naimisissahan olemme jo siinä vaiheessa tosin olleet x aikaa, sillä meidän täytyy heittää keikka maistraattiin ennen lauantaina bileitä. Varsinainen vihkipäivä voisi olla esimerkiksi keskiviikko tai torstai, riippuen siitä haluavatko molempien vanhemmat olla silloin läsnä vai eivät. Minulle avioliitto alkaa kuitenkin papin aamenesta, ja haluan ajatella meidän menevän naimisiin "oikeasti" vasta lauantaina.

Aika kihlauksesta tähän hetkeen on mennyt todella nopeasti. Luultavasti seuraava vuosi tulee jatkamaan täsmälleen samaa kaavaa, ja almanakasta käännetään jälleen heinäkuu nopeammin kuin uskoisikaan. On siis hyvä hetki pistää pyörät pyörimään ja alkaa tohista oikein kunnolla, tähän asti kun järjestely on enimmäkseen tapahtunut pään sisällä. Nyt ruvetaan kuulkaas hommiin!

Rakastan listoja, erityisesti ranskalaisin viivoin tehtyjä. Lukioaikainen uskonnonopettajani raapusti joka tunti kolmen vuoden ajan pelkkiä käsitekarttoja, joista en mielestäni pystynyt sisäistämään mitään. Siksi kirjoitin kaikki muistiinpanot auki ranskalaisiksi viivoiksi ja pänttäsin sitten niitä. Hyvin toimi.

On siis aika blogin ensimmäisen to do -listan, olkaapas hyvät! Seuraa siis hieman katsausta siitä, mitä tähän asti on saatu aikaiseksi ja millainen aikahaarukka loppujen asioiden hoitamiseen on. Wihii!
Kuva

Hoidettu:

- Juhlapaikka ja kirkko varattu
- Pitopalvelu päätetty ja varattu
- Valokuvaaja ja videokuvaaja varattu
- Hämatkan suunnittelu aloitettu (Tästä olen niiiiiin innoissani!)
- Kukka-asetelmia testailtu ja hahmoteltu
- Keräilyt aloitettu (esimerkiksi tyhjiä kauniinmuotoisia lasipulloja on jo kertynyt parvekkeelle jonkinlainen läjä)


Hoidettava:

Heinäkuun loppu
- Häämatkan tarjous tulee (tästä myöhemmin lisää!)
- Kihlakuvien otto (tällä kertaa olisi paree olla hyvä sää, prk*!)
- Bändien kartoitus ja mahdollisesti varaus

Elokuu
- Käynti juhlapaikalla kaasojen kanssa: mittojen ottoa ja suunnitelua
- Mahdollisesti lisää hääpukusovituksia
- Ensimmäiset kaasotreffit (hyvä syy leipoa jotain hyvää, heh)
- Häämatkan varaus (lennot edullisimmillaan)

Syysjoulukuu
- Maistraatin vihkipäivän päättäminen ja varaaminen
- Hääyöhotellivaihtoehtojen pohdinta
- Kiintiövarausten tekeminen vieraiden yöpymispaikkaan
- Vihkisormuksen suunnitteluprosessin aloitus kultasepän kanssa
- Sulhasen puvun hankinta tai teetätys
- Kampaus- ja meikkiajan varaaminen

Tammi–helmikuu
- Hääautovaihtoehtojen tutkailu ja auton varaaminen
- Yläkroppatreenin tehostus 
- Floristin etsintä ja varaus

Maaliskuu
- Esteiden tutkinta
- Kutsujen painatus 
- Osoitteiden selvittäminen
- Ohjelman suunnittelua
- Häänettisivujen tekeminen

Huhti-toukokuu
- Kutsujen postitus
- Häävalssin harjoittelu
- Hääpuvun muutosten tekeminen
- Photobooth-seinän rakentaminen (jos se nyt edes onnistuu)
- Opastekylttien nikkarointi
- Palaveri pitopalvelun kanssa
- Itse tehtävien koristeiden viimeistely

Kesäkuu
- Paperituotteiden tulostus
- Palaveri kuvaajien kanssa
- Tapaaminen papin kanssa
- Häitä ympäröivien öiden yöpymisten suunnitelu
- Istumajärjestyksen laatiminen
- Juomanhakureissu (todennäköisesti sellainen meilläkin tehdään)
- Vieraslahjojen tekeminen (jos sellaiset tulee)
- Morsiamen kasvohoito

Heinäkuu
- Koemekki- ja kampaus
- Hääkynnet (Iso ehkä. Katsotaan vain, niin sudin hääaamuna kynsiin jotain purkin pohjalle jo melkein kuivunutta lakkaa)
- Kirkkoharjoitus
- Maistraattivihkiminen
- HÄÄT ! :)


Listaus on vasta suurpiirteinen, ja siitä puuttuu vielä paljon asioita. Minulla on omat listansa hankittaville tavaroille sekä itse askarreltaville tai näperreltäville jutuille, ja ne ovat molemmat... noh, pitkiä. :'D Hääviikolle tulen myöhemmin tekemään ihan oman to do:nsa. Mutta jospa tässä olisi suuntaa antavasti mainittuina isoimmat jutut, jotka täytyy huolehtia kuntoon. Jos jotain unohtuu, sitä ei sitten tarvita! Odotan innolla, että pääsen hyökkäämään askarteluiden kimppuun.


Kuva

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Hääpukufarssi Tallinnassa

Vietin viime viikonlopun ihanassa naisseurassa risteillen Tallinnaan ja takaisin. Sää oli mitä hienoin ja reissu oikein onnistunut. Laivasta piti poistua lauantaiaamuna jo ennen seitsemää, joten kävimme syömässä aamiaista eräällä hotellilla ja lähdimme sen jälkeen vaeltelemaan vanhaan kaupunkiin. Minulle aikaisemmin tuntemattomiksi jääneet vanhan kaupungin kadut olivat aamulla suloisen idyllisiä ja kuvauksellisia, kun liikkeet olivat vielä kiinni ja kaikkialla vallitsi rauha. Iltapäivällä tilanne olikin jo hieman toinen ja joka paikassa valtavasti ihmisiä.


Kun koko jengi oli kerrankin kasassa, tytöt halusivat lähteä morsiuspukusovituksille. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, joten kävimme kolmessa eri pukuliikkeessä katsastamassa Eestin mekkovalikoimia. Etenkin toisen kaasoni odotukset olivat kovat: puvut olisivat varmaankin edullisempia kuin Suomessa, ja niitä olisi varmaankin runsaasti, koska Tallinna on sen verran suuri kaupunki.


Eihän se sitten kuitenkaan mennyt ihan kuin Strömsössä.

Olin tsekkaillut etukäteen keskustelupalstoilta ja blogeista, missä liikkeissä kannattaisi käydä. Näillä perusteilla suunnistimme ensimmäiseksi Anna-Bella Salongiin, joka on lyhyen kävelymatkan päässä Viru-keskuksesta. Liike oli kaunis, ja koko suuri seurueeni pääsi istumaan ja ihmettelemään. Osa heistä ei ollut koskaan ennen morsiuspukuliikkeessä käynytkään.

Anna-Bellan puvut ommellaan heidän omassa liikkeessään, ja mallit suunnitellaan itse. Sovitin kolmea pukua, joista yksi oli itse asiassa aika kiva ja loput kaksi ei sinne päinkään. Kokopitsinen merenneito illuusioyläosalla kun ei vain sovi minulle yhtään. Kolme muuta valitsemaani pukua olivat liian pieniä.

Kaunis mekko ja todella kaunis pitsi. Ei vaan yhtään minun tyyliseni.
Suosikkimekkomme jäi mietintään, ja käppäilimme rauhassa kohti toista hyvää palautetta saanutta liikettä, Pärliä. Siellä myydään Mori Leen pukuja, joiden perään kuolaan mutta joita en ole päässyt vielä koskaan kokeilemaan. Astuimme sisään pienehköön liikkeeseen, jonka seinät oli reunustettu kauniisti koristelluilla puvuilla. Liike oli hurmaava, mutta tässä kohtaa sovitukset lähtivät kuitenkin romahtamaan jyrkästi alamäkeen.

Myyjä palveli parhaillaan toista morsianta, joten katselin pukuja ensin itsekseni ja valitsin neljä–viisi mekkoa, joita haluaisin kokeilla. Kun minun vuoroni tuli ja esittelin valintani myyjälle, hän sanoi suoraan, etteivät mekot mahdu päälleni. Yhtä voitaisiin kokeilla, koska siitä oli olemassa isompikin koko. Olin hieman hämmentynyt, mutta menin kiltisti sovituskoppiin, jonne myyjä toi myös yhden extrapuvun. Ikävä kyllä kumpikaan puku ei sopinut, eikä liikkeessä kuulemma ollut muita, joihin olisin voinut mahtua. Lähdimme pois pettyneinä.


Kolmas liike oli SaloCenter, jonka olin lukenut olevan hieman epämääräinen paikka. Kaasoani kuitenkin kiinnosti käydä siellä, joten lähdimme piipahtamaan kaupassa kaksin muiden mennessä ostoskeskukseen. SaloCenter oli kuin olikin hieman erikoinen kauppa kokolattiamattoineen ja tavarapaljouksineen, mutta valikoin kuitenkin 4 mekkoa kokeiltavaksi. Yksikään niistä ei mahtunut, vaikka ne olivat olevinaan kokoani. Olin yksinkertaisesti liian suuri niihin.

Kun pääsimme ulos ja saimme oven kiinni, heittädyimme kaasoni kanssa toistemme kaulaan nauramaan. Kokonaista kolme liikettä, ja vain kaksi päälleni sopinutta pukua. Olen pitänyt itseäni lanteikkaana, mutta kuitenkin normaalipainoisena ja -kokoisena. Olen melkein koko aikuisikäni ollut epävarma ulkonäöstäni ja erityisesti painostani, mutta onneksi minulla sattui juuri tällä hetkellä olemaan hyvä vaihe menossa. Jos kroppaitsetunto olisi ollut yhtään huonommissa kantimissa, olisivat lauantaiset kokemukset saattaneet masentaa isostikin. Nyt vain ihmettelin, miten kapoisia eestiläset morsiamet voivatkaan olla. Näin liikkeissä muutamia heistä, ja he kaikki olivat pitkiä ja hyvin hoikkia. Minulla kai sitten todellakin on arjalaisen synnyttäjänaisen lantio.

Liikaa tavaraa lantiolla?
Vielä Suomen puolelle saavuttuanikin olo oli asian suhteen hieman epätodellinen, ja ajatukset meinasivat väkisinkin kääntyä kokopohdinnoiksi. Olenko läski? Onko minussa jotain vikaa? Suomessakin muutamat mekoista ovat jääneet puolitiehen jumituttuaan lantionseudulle, mutta suurin osa puvuista on kuitenkin saatu päälle asti. Eipä kai auta kuin pysyä postiivisena ja jatkaa etsintöjä. Kyllä se mekko vielä löytyy!


Löytyyhän?






torstai 6. heinäkuuta 2017

Voi Suomen suvi ja sen säät

Meillä oli tarkoitus olla tänään kihlakuvaus, josta kirjoitinkin hieman jo viime viikolla. Kuvaajana on vanha tuttuni, ja sovimme päivästä alustavasti, säävarauksella. 

Tällä hetkellä Foreca näyttää, että päivän korkein lämpötila tulee olemaan +11 asettta. Aamulla töihin lähtiessäni mittari näytti +8 astetta.

Siis mitä!? Onnettomat, surkeat, säälittävät 8 astetta?? Heinäkuussa! Ei huhheijaa sanon minä. Olin suunnitellut ihanan kesäisiä kuvia vaaleissa vaatteissa ja alkuillan leppeässä auringonpaisteessa, mutta tämä haave taitaa jäädä nyt pelkästään haaveeksi. Kuvaukset peruttiin ja siirrettiin suosiolla heinäkuun loppuun, jolloin kuvaaja on jälleen paikkakunnalla. Katsotaan, josko sää suosisi silloin. Tietysti tässä kävi näin, kun vasta pääsin kehumasta kotomaan kaunista kesäluontoa.

Mutta missä ovat ne tutut heinäkuun helteet? Tai edes lähemmäs 20 astetta kipuavat lämpötilat? Sininen taivas? Väkisinkin tuli ajateltua hääpäivän säätä, juhlapäivämme 14. heinäkuuta kun olisi tänä vuonna jo ensi viikolla. Voin rehellisesti sanoa, että minua harmittaisi aivan sairaasti, jos sää olisi tällainen kuin nyt, ja vielä enemmän harmittaisi sade. Harmittaisi niin vietävästi. Sää on ehkä ainoa asia, mistä koko häävalmisteluissa saatan alkaa tahtomattani stressaamaan, vaikka siihen ei edes voi mitenkään itse vaikuttaa.

Kuva
Ystäväni häissä viime vuonna satoi ja paistoi vuorotellen, mutta sade sattui niin hyviin saumoihin, ettei se häirinnyt ketään. Juhlatila oli sen verran kuuma, että osa vieraista tuntui olevan ihan mielissään välillä koittaneesta viilennyksestä. Toivoisin kuitenkin omaksi päiväksemme hyvä säätä mielellään koko ajaksi.

Hääpäivämme päätettiin alun perin R:n sääkalkuloinnin perusteella. Hän laski, että parhaat ilmat ovat tietty viikkomäärä juhannuksen jälkeen, ja näin päädyttiin päivään 14.7. Koska Suomen kesä on mitä on, ei sateen mahdollisuutta voi yleisistä lämpötilatilastoista huolimatta sulkea pois. Aloinkin puimaan vähän suunnitelmia sen varalle, mitä teemme, jos sattuisikin olemaan vesikeli.

Juhlapaikka
Olemme siinä mielessä onnekkaita, että juhlapaikallamme ei ainakaan pääse tulemaan liian kylmä. Sinne voi etukäteen puhaltaa putkia pitkin lämmintä ilmaa, jonka kiviseinät pitävät hyvin sisällään. Juhlasalissa voidaan järjestää kaikki tärkeimmät juhlien toiminnot eli syöminen, puheet ja mahdolliset ohjelmanumerot. Baarina toimiva talli on saman katon alla salin kanssa.

Kuva
Iltabileet
Juhlapaikan pihapiirissä on tanssinavetta, johon olemme alustavasti suunnitelleet bändiä. Katettu osa ei ole kovin iso, joten tanssijoita olisi varmasti myös pihalla. Pitäisiköhän lisäksi varata jonkinlainen telttakatos? Pihalla voi kyllä toisaalta olla huonolla säällä niin viileää, ettei siellä kukaan viitsisi heilua teltankaan alla.

Toinen vaihtoehto olisi sijoittaa bändi ihan kokonaan toiseen paikkaan sisätiloihin, eli navetan yläkertaan. Siellä on olohuonetyyppiseksi sisustettu tila sohvineen, ja sinne mahtuisi bändi ja tanssijoita ihan kivasti. Tila vain ei ole ihan niin mielenkiintoinen kuin pihapiirin tanssinavetta.

Kuvat
Olemme varanneet koko päiväksi dokumentaarisen hääkuvauksen. Sateenvarjon kanssa saa toki kauniita kuvia, mutta silti... Suunnitelmaa B ei käytännössä ole, sillä kuvaajallamme ei ole studiota, eivätkä studiokuvat oikeastaan edes kiinnosta meitä. Jos taivaalta tulee kissoja ja koiria, niin olisiko parempi varata potrettikuville ihan kokonaan uusi päivä häiden jälkeen? Jos asiasta pitää etsiä jotain positiivista, niin saisipahan käydä uudestaan kampaamossa ja pukeutua ihanaan pukuun. Ilmeetkin olisivat luultavasti rentoutuneemmat kuin juhlapäivänä, kun ei jännittäisi kuvauksen jälkeistä kirkkoa ja juhlaa.

Kuva: Taavi Hölttä


Suomen kesä on niin ihana, mutta tänä vuonna näemmä armottoman kylmä. Viikonlopuksi lähden reissuun kuuden hengen tyttöporukalla, kohteenamme Tallinna. Sinne on sentään luvattu aurinkoista säätä ja kohtuullisesti lämpöasteitakin. 

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Tallibaarin somistus

Juhlapaikallamme on monta erillistä tilaa. Päätilana toimii sali, joka vie suurimman osan navetan alakerran pinta-alasta. Sen lisäksi alhaalla on eteinen, vessat, pitopalvelun laskutila sekä baari. Yläkerrassa on parvi, joka on ikään kuin osa juhlasalia, sekä erillinen huone sohvaryhmineen. Salin lisäksi mielenkiintoisin näistä tiloista on baari, joka on tehty vanhaan hevostalliin. Se on pienehkö, mutta ihanan tunnelmallinen. Tällainen: 


Ylempi kuva omani, alampi kuva tilan sivuilta.

Kuten kuvista näkyy, kyseessä on hämyinen tila, jossa on puuparruja ja muuratut seinät. Mielestäni talli on aivan hurmaava! Tänne on tarkoitus rakentaa hääjuhlan baari. Koska yksityiskohdat ovat minulle tärkeitä, olen miettinyt jo aika pitkälle myös baarin koristelua. Se on aika erilainen kuin varsinainen juhlasali ja lisäksi ihan erillinen tilansa, joten koristeetkin tulevat olemaan erilaisia kuin varsinaisessa juhlasalissa.

Kerran yhtä häälehteä lukiessani törmäsin aivan sikahienoon hääbaariin. Valitettavasti en muista lehden nimeä, mutta aion jakaa kuvan teille silti. Tässä baarissa minua kiehtoo erityisesti erilaisten materiaalien luova yhdisteleminen: puiseen taustaan on lisätty koristeiden muodossa peltiä, lasia, valoja, valokuvaa ja jopa pitsiä – ja saatu ne sopimaan yhteen mielettömän hienosti.

Kuvateksti: Laura Syväniemen suunnitemissa pienen budjetin häissä tarjoiltiin itse ostetut juomat tyylikkäästi erikoisista baareista.

Ihan samanlaista en pystyisi tekemään, enkä edes haluaisi tehdä. Tulen kuitenkin taatusti poimimaan tästä kuvasta idean jos toisenkin (kakkupapereita täytynee vielä kuitenkin harkita...), ja ensimmäisenä olen keskittynyt kuvan vasemmalla puolella näkyvään kristalliröykkiöön. Siitä tulee mieleen viskibaari, jollaisia sivusin jo herkkubaareja käsittelevässä postauksessa. Viskibaaria emme edelleenkään kaipaa, mutta olen aivan lääpälläni noihin vanhoihin karahveihin ja niiden luomaan tunnelmaan.

Aloinkin siis määrätietoisesti etsiä vanhoja lasikarahveja. Tori.fi-kartoituksen pohjalta kristallisista pulloista pyydetään aika isojakin rahoja, eikä minulla ollut aikomustakaan sellaisia yhteen koristuksen osa-alueeseen käyttää, tarkan markan nainen kun olen. Tykkään muutenkin kierrellä kirppareilla, ja idean karahveista päähän saatuani piti minun heti välittömästi päästä kirpparipöytiä kaivelemaan.

Olen kolunnut muutamia kirpputoreja kristallit silmissä kiiluen pariin otteeseen, ja kokoelmani on karttunut kolmella karahvilla. Olen löytöihin todella tyytyväinen, eivätkä hinnatkaan ole päätä huimanneet (23€/kpl). Haluaisin löytää näitä vielä pari lisää, mutta katsotaan miten käy. Mielestäni on hauskaa, että ne ovat keskenään erilaisia.


      
Suunnitelmissani tallibaariimme tulee myös jouluvalot, jotka löytyvät jo valmiiksi kaapistamme, sekä jonkinlainen infotaulu tarjolla olevista juomista. Ehkäpä vanhasta ikkunasta tehty liitutaulu, jollaista suunnittelin täällä. Jos meille tulee boolia, ne tulevat esille booliastioihin baaritiskille. Jotenkin mukaan pitäisi mahduttaa myös boolilasit, jotka aion tehdä isoista vauvanruokapurkeista. Näiden keruun olen jo delegoinut yhdelle vauvalliselle kaverilleni, ja hän suostui hommaan mielellään (Hoksasipa myös kysyä, tarvitsenko mokomia häitä varten, ja täytyihän se myöntää. Se ovela kettu.). Boolilasit kaipaavat tottakai myös ihania pillejä, ja niillekin pitäisi paikka löytää. Taidamme tarvita baaritiskin lisäksi jonkinlaisen pöydän. 

Drinks ladder on the way to the ceremony:
Kuva
Pöytätilaksi olisivat tosi hieno lisä tällaiset tikkaat, mutta niitä tuntuu olevan hankala löytää. Kaiken lisäksi aidot vanhat maalarintikkaat ovat ihan sairaan kalliita, koska kaikki vanhanaikainen on ilmeisesti nyt muodissa. Äidin ja iskän 70-luvun keltaiset pinnatuolitkin suunnilleen vietiin käsistä heti, kun ne laitettiin myyntiin.

Baari tulee varmasti hakemaan lopullista muotoaan vielä pitkään, mutta näillä ajatuksilla pääsee jo hyvin alkuun. Jossain vaiheessa voisi alkaa harkita myös itse sisältöä eli sitä, mitä haluaisimme tallissa vieraillemme tarjoilla.