maanantai 18. maaliskuuta 2019

Vieraslahjakeksit ja -teet

Nykyään vieraslahjoiksi tavataan usein antaa jotakin kuluvaa, sellaista, mikä ei jää lahjan saajan nurkkiin pyörimään ja lukeudu kategoriaan 'turhaa krääsää'. Kuluvia asioita ovat esimerkiksi syötävät, juotavat, kynttilät ja saippuat. Something Blue -blogin Anniina antoi miehensä kanssa vieraille hienot, omalla kuvalla varustetut kahvipaketit, mikä oli mielestäni mahtava idea, vaikken itse kahvia edes juo. Mekin valitsimme annettavat lahjat syötävää- ja juotavaa -osastolta.

Ajatus vieraslahja-teepusseista, joihin tehtäisiin hääaiheiset uudet kuoret, alkoi kyteä mielessäni jo vaikka kuinka kauan aikaa sitten, mutta pidin sitä alkuun liian vaikeana toteuttaa. Mietin myös, että teepussi näyttäisi pöydässä melko yksinäiseltä, joten se kaipaisi rinnalleen vielä jotain lisää. Suklaa olisi ihan jees, mutta se saattaisi sulahtaa ikävästi kesäsäässä (ja niin todellakin olisi meidän hääpäivänämme käynyt, koska silloin oli hirmuinen helle). Viime keväänä sain älynväläyksen leipoa teepussien kaveriksi keksejä. Ajattelin, että keksi- ja teekobosta syntyisi mukavan sympaattinen pikkulahja, joka olisi samalla ainakin osittain omin kätösin tehty.

Kokeiltuani muutamaa erilaista ohjetta päädyin leipomaan ihan yksinkertaisia herrasväen pikkuleipiä, jotka täytettiin omena-kanelihillolla. Meillä oli muutamia gluteiinittomia vieraita, ja heille tein omat keksit samalla ohjeella gluteiinittomista jauhoista ja vadelmamarmeladista, koska osa heistä oli allergisia myös omenalle.

Teepussin mallin suunnittelin tietokoneella ja tulostin kotitulostimella tavalliselle paperille. Kaverit onneksi auttoivat pussukoiden leikkelyssä ja kasaamisessa, sillä työlästähän moinen homma oli. Olihan se ehkä vähän hölmöä ostaa pussiteetä, ottaa teet ulos pusseistaan ja pussittaa uusiin pusseihin, mutta ihan sama. :D Halusin pitää kiinni ideastani. Tee oli häihin sopivasti Keisarin morsianta ja keksit tietenkin sydämenmuotoisia.


Nämä lahjukset jaettiin valmiiksi ennakkoon jokaisen paikalle. Olen kuullut, että vieraslahjat saatetaan jättää helposti pöytiin joko vahingossa tai sitten ihan tarkoituksella, jos vieras ei koe tarvitsevansa lahjaa, mutta keksit ja teet kävivät aika hyvin kaupaksi. Muutamia paketteja vein häiden jälkeen töihin syötäväksi, mutta suurin osa lähti vieraiden matkaan kuten oli tarkoituskin.

Mielestäni näistä tuli söpöjä, ja erityisesti minua viehätti tuo jostain vuosia sitten bongaamani "Teet minut onnelliseksi" -lausahdus. :) Toivon sen osaltaan kertoneen vieraille, että olimme iloisia heidän saapumisestaan juhliin.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Hääkimpun kuivattaminen


Lähes kaikilla morsiamilla on jonkinlainen kukkakimppu hääpäivänä. Nykytapana on säästää kukat muistona itsellä ja nakata naimattomille naisvieraille tähän tarkoitukseen erityisesti varattu heittokimppu. Systeemi on minusta hyvä, sillä niin rahallisesti kuin tunnesyistäkin arvokkaasta hääkimpusta on kiva nauttia vielä yhden päivän käytön jälkeenkin. 

Moni vie homman vielä sen verran pidemmälle, että säilöö kimpun muistoesineeksi kuivattamalla. Muitakin tapoja on olemassa, esimerkiksi kimpun litistäminen ja kehystäminen tauluksi. Minä valitsin ihan perus-kuivatustaktiikan, ja sain siihen jopa ohjeet kukkakaupasta.


Floristin ohjeet

Kuivatusprosessi on parasta aloittaa jo ennen kuin kukat ovat nuupahtaneet eli silloin, kun kimppu on vielä hyvännäköinen. Varteen sidotaan napkasti naru, jolla koko hökötys ripustetaan roikkumaan ylösalaisin. Tämä estää kimpun levahtamisen, kun kukat rupsahtavat ja alkavat nuokkua alaspäin.

Muista suojata roikutusvirityksen alla olevat tavarat mahdollisilta putoavilta vesipisaroilta. Jos kuivatustilan pystyy pitämään pimeänä, kukat säilyttävät paremmin värinsä.

Omat huomioni

Kimppu kannattaa yrittää pitää mahdollisimman hyvässä kunnossa siihen asti, kunnes kuivatus alkaa. Pidin kimppuani maljakossa  sunnuntain, maanantain ja tiistain. Kaasoni olivat pyytäneet hääyön hotellihuoneeseemme maljakon, mikä oli todella kekseliästä ja mitä en olisi itse todellakaan tajunnut. Näin kukkaset saivat nesteytystä myös hotellivierailun ajan. Öiden ajaksi kukat kannattaa laittaa viileään paikkaan, kuten kellariin, ulos parvekkeelle (toki säästä riippuen) tai hätätapauksessa vaikka jääkaappiin, niin ne ovat jälleen aamulla virkeitä.

Tiistaina illalla häämatkalle lähtiessämme kimppuni oli vielä kuin uusi, vaikka ilma oli helteinen. Niinpä ripustelin sen kukkakaupan ohjeiden mukaan kiikkumaan makuuhuoneemme kattotuulettimen sakaroista ja levittelin alle pyyhkeitä.

Pahoittelut huonosta kuvasta, näin talvella tuppaa töiden jälkeen olemaan aina liian pimeää valokuvaukselle!

Kun palasimme matkalta, olivat kukat olivat kuivia ja värit säilyneet aika hyvin. Kimppu oli kuitenkin supistunut tai kaventunut roikkuessaan, eikä se ollut enää niin runsaan näköinen. Se harmitti minua vähän, sillä pidin kovasti kimpun pyöreästä muodosta. Jäin miettimään, olisiko siitä lopulta kuitenkin tullut nätimpi, jos sen olisi vain jättänyt pöydälle maljakkoon odottamaan. Ystäväni nimittäin teki näin omalle kimpulleen, ja siitä tuli ihan täydellinen.

Kimppu on kuitenkin minulla edelleen lipaston päällä häämatkatuliaisten vierellä, enkä varmaan vielä hetkeen raaski heittää sitä pois. Siellä on myös R:n viehe, jonka "kylmäkuivatimme" jääkaapissa matkan ajan. Siitä tuli ihan kiva, mutta se ei oikein tuossa kuvassa kunnolla näy.

Parhaimmat muistot kimpusta palaavat mieleen valokuvien välityksellä. Niinpä jos jossain vaiheessa kyllästyn säilyttämään kuivattua versiota, voin irrottaa nauhan ja tiputtaa kukat biojäteastiaan. Ainakin toistaiseksi kukkaset saavat kuitenkin lepäillä lipaston päällä.


keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Vinkkejä hääaaton organisointiin

Onpas hauskaa, kun osa bloggarikollegoista menee naimisiin näin talvella! Ei tarvitse odotella kesään asti päästäkseen lukemaan muiden häätarinoita. Reilu viikko sitten avioon astui Ira, ja tämän viikon lauantaina 'tahdon' pääsevät sanomaan Krista ja Jarkko. Helmihäistä inspiroituneena palasin muistelemaan omaa hääviikkoamme ja häiden aattoa, jolloin tekemistä riitti ihan hurjat määrät. Saman härdellin minua ennen kokenut kaasoni antoi meille ennakkoon muutaman kullanarvoisen vinkin hulinapäivää varten, ja jotain opin toki matkan varrella itsekin. Kaikki parit eivät tietenkään käy läpi yhtä massiivista koristeluruljanssia kuin me, mutta moni siihen kuitenkin ryhtyy. Ajattelinkin jakaa teille muutaman ajatuksen, joista saattaa olla jollekin hyötyä. Eli siis...

Vaimoutuneen Tanjan opas: Kuinka selviytyä hengissä häiden aatosta


Tee mahdollisimman paljon etukäteen

Tämän luultavasti tietää jokainen, mutta sanonpa sen kuitenkin. Viimeiselle päivälle ei kannata jättää yhtään mitään askarteluja, ei edes pieniä sellaisia. Silloin on aivan riittämiin puuhaa muutenkin, ja näpertelyjen kanssa voi sekä palaa pinna että tulla liian kiire. Myöskin istumajärjestys on sellainen asia, jota mieluummin pohtii rauhassa kotona yhdessä kumppanin kanssa kuin vääntää hiki otsalla juhlapaikan lattialla. Hääkenkien sisäänajokin kannattanee aloittaa vähän aikaisempaan ajankohtaan kuin juhlia edeltävälle päivälle.

Listaa mukaan otettavat tavarat

Tein suunnilleen viikkoa ennen häitä kahdelle A3-kokoiselle paperille megalomaanisen listan, johon kirjasin kaikki hääpaikalle vietävät tavarat pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Koska juhlapaikallemme rakennettiin monta erillistä osiota, luetteloin tavarat omien otsikoidensa alle, kuten "Tallibaariin", "Juhlasaliin", "Vieraskirjapöytään" ja niin edelleen. Koska puolentoista vuoden varrella oli tullut kerättyä kaappeihin jos ja vaikka mitä, olisi ilman listaa moni kampe todellakin unohtunut ottaa mukaan. Paperilista asetettiin juhlatilaan näkyvälle paikalle, josta kaikki pystyivät näkemään, minne mikälin tavaralaatikko kuului viedä. Näin ne päätyivät heti oikeille hoodeille, eikä lasten nurkkauksen vaahtokarkkeja tarvinnut myöhemmin etsiskellä kissojen ja koirien kanssa photobooth-tavaroiden seasta.

Pakkaa autot edellisenä iltana

Meillä oli häiden aattona käytössä useita autoja. Koska perjantai-aamu alkoi jo heti kahdeksalta täydessä työn touhussa, pakkasimme kaikki häätavarat autoihin iltapuhteiksi jo torstaina. Näin näimme saman tien, kuinka paljon kampetta yhteen kyytiin mahtuu ja kuinka monta reissua kaiken kuljettamiseen tarvitaan.


Hyvä ruoka, parempi mieli

Kun edessä on pitkä ja raskas päivä, on tärkeää muistaa ruokahuolto. Sekä sinulle, sulhaselle että hätiin rientäneille apureille tulee aivan taatusti nälkä heidän kantaessaan pöytiä, silittäessään liinoja, virittäessään valoketjuja ja lastatessaan hääjuomia. Murkinaksi uppoavat hyvin esimerkiksi hääpaikalle tiettyyn kellonaikaan valmiiksi tilatut pizzat tai kiinalaiset. Me säästimme tässä kohtaa ja ruokimme joukot kotitekoisella kinkkukiusauksella, salaatilla ja leivillä lisukkeineen. Valmistin kiusausta jättisatsin torstai-iltana, ja ruokalaji valikoitui tarjoiltavaksi helppoutensa vuoksi: sen kun vain heittää kinkkusuikaleet, peruna-sipulisekoitukset ja kermat sekaisin pataan ja lykkää uuniin. Ruoat popsittiin häitä varten hankituilta kertakäyttölautasilta. Voin kertoa, että tankkauksen jälkeen jaksoimme taas ihan eri tavalla.

Mieti vastuualueet

Käy läpi tehtävät ja pohdi, kuka olisi passeli henkilö tekemään mitäkin. Vahvat miehet (ja naiset) kantopuuhiin, hyvän visuaalisen silmän omaavat koristelemaan ja niin pois päin. Me kävimme avustajiemme kanssa edellisenä iltana läpi, mitä kukakin tekee hääaattona ja missä vaiheessa. Näin kaikilla oli ainakin suurin piirtein selvillä, mikä asia seuraavana päivänä on heidän vastuullaan.

Ryhdy työnjohtajaksi
 
Mikäli teillä on koristelupäivänä yhtään samanlainen tilanne päällä kuin meillä oli heinäkuun 13. päivä, on kaikki yhtä suurta mylläkkää. Silloin jonkun täytyy toimia kapellimestarina, joka johtaa koko orkesteria ja neuvoo muita. Meillä tätä roolia hoitelin minä, ja päiväni täyttyikin kysymyksiin vastaamisesta. Joka toinen sekunti kuulin nimeni mainittavan, ja monesti useampi ihminen vaati huomiotani yhtä aikaa. Kaikkein fiksuinta työnjohtajan natsat onkin antaa sille, joka tietää parhaiten, mitä hääpari haluaa − oli hän sitten morsian, sulhanen tai vaikka kaaso. Työnjohtajan ei kannata haalia itselleen mitään tarkkaa ja keskittymistä vaativaa hommaa, koska hänet tullaan keskeyttämään ihan jatkuvasti.


 Toivottavasti saitte näistä vinkeistä apuja koristeluhässäkkään. :) Stressitöntä häiden aattoa kaikille!


maanantai 4. helmikuuta 2019

Hääkuvat tauluiksi

Viime viikonloppu oli touhukas kodinkunnostusviikonloppu. Se kruunaantui eilen, kun kaivoimme esille appiukolta lainatun porakoneen ja aloimme tehdä seiniin reikiä. Syynä moiseen riehumiseen olivat aiemmin viikolla postista haetut isot ja litteät paketit, jotka pitivät sisällään kaksi suurennosta hääkuvistamme. Voi että niistä tuli hienot!


Toiseksi kuvaksi valitsimme lempikuvamme, tuon alemman huntukuvan. Tilausvaiheessa ajattelimme kuitenkin, että olisi oikeastaan mukavaa saada taulu myös olohuoneen seinälle. Siihen tarkoitukseen valikoitui maisemakuvamaisempi otos, jossa on harmooniset ja olohuoneen sävyihin sopivat värit. Tämä kuva ei olisi päässyt oikeuksiinsa tavallisena kymppivalokuvana, koska hääpari näkyy siinä niin pienenä. Isona tauluna se puolestaan näyttää tosi kivalta.

Tilasimme kuvat Smartphotosta 60 cm x 90 cm -kokoisina canvastauluina. Ihan ilmaisia eivät näin isot tulosteet olleet, mutta mielestäni laatu oli hyvä ja värit toistuivat oikeanlaisina. Kiersin koko loppuillan olohuoneesta makuuhuoneeseen ihastelemassa tauluja, joten ilmeisesti lopputulos miellytti silmää. :D

Muita hääkuvia emme ole vielä teettäneetkään. Ne on kyllä valikoitu valmiiksi, mutta tilaukseen asti ne eivät ole vielä päässeet. Ajattelin ympätä samaan syssyyn myös ne kuvat, jotka haluamme teettää häämatkalta, ja koska niiden valitseminen on ollut liian vaivalloista kuvien valtaisan kappalemäärän vuoksi, on homma edelleen jäissä. Onneksi kuvia pystyy katselemaan milloin vain koneeltakin.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Häämatka, osa 3

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Uusi vuosi tuo uusia tuulia meidän elämäämme heti nyt tammikuussa niin työ- kuin harrastusrintamallakin. Olen odottanut uusien juttujen alkamista innolla, ja kohta ne saadaankin pyöräytettyä käyntiin. Aika on kulkenut niin, että nyt ei enää ole meidän häävuotemme. Hassua. On silti edelleen mukava muistella häitä ja häämatkaa, jonka loppuosuudesta lupasin vielä tässä postuaksessa kertoa.

Safarin päätyttyä lensimme Tansaniasta Nairobin kautta Mauritiukselle, jonne olimme varanneet huoneen  Trou Aux Biches Beachcomber -hotellista viikoksi. Hotelli tuntui ihan valtavalta luksukselta, koska emme olleet kumpikaan koskaan aikaisemmin olleet niin hienossa majoitusliikkeessä.


Ja luksustahan se olikin. Varasimme etukäteen puolihoidon, ja hotelli tarjosi häämatkalaisille lounaat kaupan päälle. Näin meillä olikin siis täysihoito, ja söimme viikon aikana enemmän kuin laki sallii! Ruoka oli todella hyvää ja palvelu erinomaista. Ravintoloita oli kuusi ja allasalueita varmaan saman verran. Hotelli oli rannalla, ja oli ihanaa katsella merta heti aamusta alkaen aamupalapöydästä. Päivisin järjestettiin monenlaisia aktiviteettejä vesiurheilusta kokkausnäytöksiin, ja mekin kokeilimme loman aikana muutamia juttuja. Kävimme snorklaamassa rantaa suojavan riutan takana, suppailimme, katselimme tanssinäytöksiä, pelasimme rantalentistä sekä pingistä ja minä kävin myös vesijumpassa. Paljon muutakin olisi ollut tarjolla, mutta otimme päivät enimmäkseen lomailun kannalta rantatuolissa lueskellen.


Hotellin kaikki huoneet olivat sviittejä, eli pääsimme myös ensimmäistä kertaa elämässämme nukkumaan sellaisessa. Sviittimme oli ihan valtava! Varmaan samankokoinen kuin ensimmäinen yhteinen asuntomme. Ja oli se kyllä hienokin. Koko hotelli ympäristöineen oli tosi kaunis ja hyvin hoidettu.

Minua ihastutti erityisesti puulattiainen suihku.

Olimme liikkeellä sesonkiajan ulkopuolella heinäkuussa, jolloin Afrikassa on talvi. Mauritiuksella oli ollut juuri ennen tuloamme sykloni eli kova myrsky, ja se vaikutti koko lomaviikkomme säätilaan. Saimme muutaman sadekuuron ja ilma yleisesti ottaen oli pilvinen ja viileä, vain vähän yli 20 astetta. Onneksi oli myös joitain ihanan aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, että pystyimme olemaan rannalla ja altaalla eikä ollut liian kylmä snorklata. Meri on kauneimmillaan juuri auringonpaisteen aikaan, koska silloin se hehkuu upean kirkkaissa sinisävyissä.


Toisaalta matalasta sesongista oli hyötyäkin. Hotelissa oli verrattain vähän asiakkaita, joten saimme helposti varattua paikat a'la carte -ravintoloihin joka illalle. Korkeasesonkina se ei välttämättä ole mahdollista, sillä paikkoja on vain rajatusti. Teimme viikon aikana kaksi retkeä paikallisten matkanjärjestäjien kautta, ja kummallaki niistä olimme ainoat asiakkaat. Olipahan ainakin henkilökohtaista palvelua. :D Toisena päivänä tutustuimme saaren keski- ja eteläosaan sekä mauritiuslaiseen elämään ja toisena päivänä patikoimme oppaan kanssa vesiputouksille. Pariin otteeseen matkasimme omatoimisesti kamalasti rämisevällä paikallisbussilla vähän isompaan kylään ostoksille.

Värikylläistä koristelua hindutemppelissä.
Mauritiuslaiset tekevät hienoja, supertarkkoja laivojen pienoismalleja.
Saari on vuoristoinen, kuten kuvasta näkyy.
Mauritiuksella viljeltiin ennen teetä, nykyään sokeriruokoa. Siitä valmistetaan mm. rommia, ja vierailimmekin rommitehtaalla maistelemassa tuotoksia.

Tunnelma oli jotenkin Karibia-henkinen.
Reissussa rähjääntyneet ja vesiputouksessa uineet patikoijat.

Suosittelisinko Mauritiusta häämatka- tai muuten lomakohteeksi?
Kyllä ja en. Lomamme Trou Aux Bichessä oli aivan ihana ja kaikin puolin rentouttava, ja hotellin palvelu saa täydet pisteet. Meillä oli todella lokoisat oltavat ja viihdyimme niin hyvin, ettemme olisi halunneet lähteä pois ollenkaan.

Miksi sitten ei? Kaikkialla oli todella paljon roskaa. Oma rantamme oli putipuhdas, koska hotellin työntekijät pitivät sen siistinä. Muualla oli kuitenkin jopa kasoittain roskia ihan kaikkialla, jopa paikallisten kotipihoilla ja pitkin vaellusreitin vartta keskellä pöpelikköä. Se tuntui pahalta. Toki muissakin lomakohteissa voi olla roskaista, esimerkiksi Aasiahan on oikea kaatopaikka. Jotenkin Mauritiuksella asia vain häiritsi minua erityisesti. Toisekseen Mauritius oli yllättävän paljon vähemmän paratiisimainen kuin olin kuvitellut. Toki siellä oli kauniita paikkoja, mutta olen nähnyt hienompiakin – myös Etelä-Euroopassa, jonne on huomattavasti lyhyempi matka. Saaren parhaat "nähtävyydet" eivät myöskään ole super-erityisiä.

Jos siis arvot, mille Tyynenmeren "paratiisi"saarelle matkustaisit, kannattaa harkita Mauritiuksen sijaan esimerkiksi Seychellejä, joilla Salla kertoi luonnon olevan ihan ykkössijalla tärkeysjärjestyksessä. Voit siis äänestää jaloillasi luonnon puolesta. Kestävän matkailun periaatteet kannattaa toki muutenkin pitää (hää)lomaillessa mielessä! Muistakaa mm. käyttää biohakoavaa aurinkovoidetta, jos uitte voiteen kanssa meressä. Korallit kiittävät. :)



keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Häämatka, osa 2

Edellisessä postauksessa pääsimme safaritunnelmiin, ja niiden parissa jatketaan tänään. Koska Serengeti sijaitsee aika kaukana kaikesta ja siellä riittää näkemistä pitkäksi aikaa, vietimme siellä kaksi yötä. Yövyimme kirjaimellisesti keskellä kansallispuistoa telttaleirissä, joka koostui isosta pääteltasta, jossa syötiin ja josta käsin henkilökunta hoiti varauksia ja majapaikan pyöritystä, sekä pienemmistä teltoista, joissa vieraat, työntekijät ja kuljettajat nukkuivat. Teltta oli aika askeettinen, mutta hieno!


Pistorasioita ei ollut, vaan puhelimet ja kamerat ladattiin pääteltassa. Lamput toimivat aurinkoenergialla. Vessa oli ihan normaali vesivessa, mutta suihku oli afrikkalaista mallia, eli työntekiä kaatoi tilauksesta säiliöön teltan yläpuolelle 20 litraa vettä, ja sillä piti pärjätä. Vesi piti käyttää kerralla kaikki (eipä ollut ongelmia siinä), koska mikäli sitä olisi varastoitu säiliössä, olisivat norsut haistaneet sen ja käyneet juomassa pois. Norsut voivat ilmeisesti haistaa veden jopa kilometrien päähän.


Toisena iltana, kun tulimme leiriin ja kävelimme kohti rivistön viimeisenä sijaitsevaa telttaamme, koimme  melkoisen yllätyksen. Katselimme maahan, kunnes kuulimme ryminää parin metrin päästä. Edessämme seisoi kirahvi, joka mutusteli tuota teltan vieressa kasvavaa akaasiaa ja säikähti meitä. Tuijotimme hetken toisiamme hölmistyneinä silmiin ("Mitä täällä teet?") ennen kuin kirahvi pinkoi parinkymmenen metrin päähän seuraavan akaasian luo. :D


Serengetistä palasimme takaisin samaa reittiä, jota tulimmekin. Matkan varrella sijaitsevaan Ngorongoron vanhaan tulivuorikraatteriin olimme mennessä jo päässeet kurkistamaan ylhäältä käsin, mutta nyt laskeuduimme 610 metriä ihan pohjalle saakka. Kraatterin reunalta ei nähnyt eläimen eläintä, ainoastaan kauas kaukaisuuteen jatkuvan tasaisen pläntin, mutta alhaalla asukkaita olikin vaikka millä mitalla.


Toisin kuin Serengetissä, Ngorongorossa riittää vettä läpi kuivan kauden, joten seeprat ja gnutkin olivat paikalla. Samoin olivat flamingot, joita emme nähneet missään muualla. Onnistuimme myös bongaamaan yhden Ngorongoron 15:stä sarvikuonosta, joskin hyvin kaukaa. Sarvikuonoa ei kovin usein näekään, joten meillä oli todellakin tuuria! Sen myötä saimme täyteen niin sanotun Big Fiven, joihin kuuluvat norsu, leijona, sarvikuono, leopardi ja puhveli.

Leijonia kiinnosti päiväsaikaan eniten loikoilu, eikä niitä hetkauttanut mikään. Ne niin kuin kaikki muutkin safarin asukit ilmeisesti luulivat jeeppejä joksikin vaarattomaksi eläinlajiksi.


Viimeisen safariajon teimme viidentenä päivänä pienessä Manyaran kansallispuistossa. Puisto on rakentunut Manyara-järven ympäristöön, ja siellä tavataan tiettyyn aikaan vuodesta hirmuiset määrät flamingoja. Me emme nähneet niistä yhtään, mutta sitäkin enemmän erilaisia apinoita ja parven pelikaaneja.


Mahtavan kokoinen termiittikeko.
Häämatkan Tansania-osuus keskittyi nimenomaan luontoon ja eläimiin. Näimme paikallista elämää maasai-kylävierailun lisäksi lähinnä jeepin ikkunoista ajaessamme asutuskeskittymien ohi. Näkemämme perusteella tansanialaiset asuvat usein melko alkeellisissa oloissa. Tavaroiden kuljettaminen tapahtuu joko ihmis- tai eläinvoimin, sillä autoja ei monellakaan ole. Pyykit pestään käsin pienissä lammissa ja polttopuut kerätään niin ikään käsin ja kannetaan pään päällä kotiin. Karja on yleensä vapaana, ja sitä vahtii lapsi tai nuori. Kaikki lapset eivät pääse kouluun, koska heillä on niin paljon muita töitä.

Tansanialaiset kylämarkkinat ovat sangen värikkäät.
Työergonomiaa perinteisiä puisia koriste-esineitä valmistavassa pajassa.

Luonto on valtavan hieno ja lkansallispuistot ovat siistejä. Mutta kaikkialla siellä, missä asuu ihmisiä, on valtavasti roskaa. Kylänraitit ja talojen ympärykset on kuorrutettu muoviroskalla. Jätehuolto ei selkeästi toimi yhtään, eikä paikallisilla varmaankaan ole riittävästi tietoa asiasta. Vierailu Tansaniassa oli kaikin puolin silmiä avaava kokemus ja sai ajattelemaan asioita taas vähän eri tavalla.

Seuraavassa postauksessa lennähdetään vielä etelämmäs, Mauritiuksen maisemiin. :)